Yks varhaisimpia muistikuviani on ku leppäilin sen päästävejettävän sängyn päällä. Se oli aika korkea ku sänkyvaatteet oli kasattu kaksinkerron. Olin vähän sairas, maha kippeä tai yskää ja pientä kuumetta. Isä tuli töistä, kirkkoa rakentamasta ja toi minulle pieniä makkeita paperitötterössä. Ne oli semmosia ku on pääsiäisrakkeet nykysin.
Kammarissa oli pieni pöytä ja nelijä tuolia, ja lasten kettasänky, myöhemmin tuli heteka. Kirijakaapissa oli liukuvat lasiovet, joita pari kertaa jouvvuttiin uusimaan ku joku oli niitä vauhilla käsitelly. Jo polovenkorkusesta minun tehtävänä oli muutaman kerran vuojessa ottaa kirijat pois ja pyyhkiä pölyt. Ylähyllyllä oli isän juoksukilipailusta saamat pokaalit ja lusikat. Lukollisessa päätykaapissa oli tärkeitä paperia ja viinapullo. Siitä pullosta isä joskus talavisaikaan saunan jäläkeen anto meille kersolle korkillisen. Ettei tuu yskä.
Tuvassa oli sitten vielä äitin polettava Tikka-ompelukone ja kommuutti. Kommuutin päällä läkkipeltinen silimikooli ja kaks’osanen saippuakuppi. Hellalla suuressa oranssinkirijavassa paassa kuumennettiin pesuvettä.
Kommuutin kaapissa ei ollu muuta ku jottain kenkäronttosia. Pikku-veli sai välillä päähäsä survoa ihtesä siihen pieneen kopperoon. Mulla oli syvän kurkussa ja käit hikos. Pelekäsin, ettei se pääse sieltä pois ja isä joutuu sahhaamaan kommuutin halaki. Ite en ois ikäpäivänä tohtinu tukkia ihteäni kommuuttiin. Ois se ollu hirveää viettää loppuelämäsä kommuutin ahtauvessa ketarat sen seittemässä umpisolomussa.
Seinällä kommuutin yläpuolella oli hantuukinaulakko, jossa pyyhkeijen suojana kirijottu peite. Päivittäin pestiin silimät ja käit, lauantaina käytiin saunassa, siinäpä ne melekein oli sen aikuset henkilökohtaset hykieniat.
Joskus kovilla pakkasilla Salamelan ja Rauhalan tytöt poikkes koulumatkalla meille lämmittelemään. Niillä oli käit ihan kontassa. Äiti laitto silimikooliin haalea vettä, että ne sai sulatella sormiaan. Ne oli kävelly jo monta kilometriä ja vielä oli pari jälellä. Ei ollu mittään koulukyytiä sillon. Piti talsia jalakapatikassa tai suihkia suksilla jos sattu semmoset omistammaan.
Teini-ikäsenä oli tukka pestävä melekein joka ilta, tai ainakin kasteltava ja laitettava papiljotit. Kyllä oli paha nukkua ne päässä, oli ne niin kovat koppurat. Papiljotin piikistä jäi monesti ohtaan ja ohimoihin jälet, jotka häipy vasta aamupäivällä. Mutta koulussa halus olla nättinä ja kiharat kohallaan.
Muistanpa tappauksen ku kerran kammarissa läksyjä lukiessani kuulin äitin alakavan paistamaan jottain. Menin kahtomaan, istahin tuolille kommuutin viereen. Se paisto köyhiä ritaria. Ihimettelin, miten kumma haju niistä lähti. Ei se paha ollu, mutta ei se yhtään passannu semmoselle herkulle. Sitten hoksasin kyynäspääni vieressä kommuutin päällä kaurapussin, jolla äiti ruukas hautoa kippeitä hartioitaan. Se oli niitä perinteisiä konstia lievittää raskaasta työstä johtuvia kolotuksia. Lähin kauemmaks kaurahauteesta että pääsin köyhäritari-tunnelmaan.
Ussein kiinteistö-ilimotuksissa lukkoo, että ”erillinen wc”. Tarkottaa vissiin, että se ei oo kylypyhuoneen yhteyvessä. Mikä tuo nyt on! Meillä oli sillon jo erillinen wc, ulukohuone eli hyysi ja kylypyhuoneen virkaa hoiti silimikooli kommuutin päällä.
Terveisin Tuulikki Rauma
