Kyyjärven läntisen rajanaapurin Alajärven kirkonkylän kansakoulu aloitti toimintansa
1883. Möksyn koulu aloitti toimintansa 1912 (Lähde : Heikki Junnila, Alajärven
historia 1999 sivut 257, 262). Alajärven Möksyn koulusta tuli Kyyjärven hokkasten
opinahjo siihen saakka, kunnes Vehkaperän koulupiiri perustettiin vuonna 1937 ja se
käsitti kaksi laajaa kylää Hokkalan ja Vehkaperän. Koulua pidettiin alussa
Vehkaperällä Matti Oksan talossa. Vaarini Kalle Parkkonen oli koulun
johtokunnassa, puheenjohtajana vuosina 1937-1948. Hokkalasta oli Vehkaperän
koululle 3,5 km, eli suunnilleen sama matka kuin Möksyn koulullekin. Ätini Laina
Kriivarinmäki toimi Möksyn koululla keittäjä/siivoja /talonmiehenä muistini mukaan
ainakin yhden vuoden. Kyyjärven keskustassa aloitti ylempi kansakoulu vuonna
1885 Mäntyniemen talossa vuokratuissa tiloissa. Saunakylän koulu aloitti vuonna
1903. Hokkalan supistettu kansakoulu alkoi vuonna 1951, tarvittavat tilat vuokrattiin
Haapalasta Eemil Kotasen talosta, koulu loppui vuonna 1963. Lopetetut koulut
yhdistettiin Kyyjärven kirkonkylän kulupiiriin. ( Lähde: Jari Talvisto,
Koulumestarista peruskouluun, Kyyjärven kirja, toimittanut Jarmo Koponen 1990).

Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa ja istuttiin kahdenistuttavissa pulpeteissa.
Pulpetin pohjapaperin täytyi olla suorassa ja tavarat järjestyksessä.
Kenkiä ei tarvinnut ottaa pois jalasta luokkaan tullessa, vaan oltiin niissä jalkineissa,
millä kouluun tultiinkin. Liiteri/varastorakennuksessa oli vessat tytöille, pojille ja
opettajalle omansa, käsienpesusta ei puhuttu vessakäynnin jälkeen.
Koululaisten piti lähteä koulumatkalle jo reilusti tuntia ennen koulun alkamista
pitkien koulumatkojen vuoksi. Koulumatkat kuljettiin syksyisin kävellen ja talvella
hiihtäen. Meillä koululaisilla oli turvana koulumatkalla pitkät kepit , kun pelättiin
susia.

Syksyisin piti koululle viedä 3 litraa puhdistettuja puolukoita keittolaa varten.
Meitä hokkalalaisia kulki muistini mukaan Möksyn kouluun mm. Raili Kotanen,
Paula Peuranen, Irja, Otto, Tapio ja Esa Kotanen ja Vehkaperän kouluun mm. Simo
ja Osmo Pohjonen, Paula ja Jorma Peuranen, Kalervo Pohjoiskangas, sekä Tauno
Kriivarinmäki.
Takaisin kotiin palattiin myöhään iltapäivällä. Monesti vielä syksyisin kotiinpaluu
venyi, kun Hirvikankaalla mentiin syömään metsästä puolukoita ja Möksyn koulusta
palatessa käytiin W.H. Saukon kaupassa ostamassa” puuronkastikejauhetta” se oli
väriltään punaista jota me lapset joukolla omista pusseistamme imeskelimme,
etusormi kasteltiin suussa ja eikun pussiin ja nuolemaan. Koululaisten piti olla
aamuvarhaisesta pitkään iltapäivään ilman lämmintä ateriaa, sillä varsinaista koulun

järjestämää ruokailua ei vielä silloin Vehkaperän koulussa ollut. Eväänä meillä
koulussa oli tavallisesti ainoastaan maitopullo ja leipää, joltakin se maitopullo
repussa särkyi ja kirjatkin siinä kastuivat. Ruokailun ajaksi pulpetille laitettiin kotoa
tuotu vohvelikankainen ruokaliina ja ennen ruokailua yhdessä luettiin ruokarukous.
Jokainen koulupäivä alkoi aina aamuhartaudella, kaikki oppilaat seisoivat ja lauloivat
opettajan ehdottaman virren, jota opettaja säesti harmonilla, jos se koululla sattui
olemaan, lisäksi vielä opettaja luki pätkän hengellisestä kirjasta tai Raamatusta.
Koulujärjestelmän uudistuessa 1970-luvulla aamuhartaus sanasta on luovuttu ja tilalle
on tullut sana päivänavaus tai aamunavaus.

Luokassa oli liitu- ja helmitaulu, karttateline ja karttakeppi.
Välitunnilla tytöt leikkivät ”Viimeinen pari uunista ulos” ja vaihtoivat kiiltokuvia, jos
niitä sattui jollakin olemaan, sekä hyppivät pitkäänarua. Pojilla oli omat leikkinsä.
Välitunnin aikana järjestäjä pyyhki liitutaulun ja tuuletti luokan. Välitunnin päätyttyä
järjestäjä soitti kelloa ja oppilaat järjestäytyivät oven edustalle suoraan riviin, josta
opettaja päästi heidät luokkaan. Koulun laulutunneilla laulettiin pääasiassa
maakuntalauluja ja virsiä piti opetella ulkoa.
Laulutunnit olivat mielestäni mukavia, vaikka minulla ei mikään hyvä lauluääni
ollutkaan. Onneksi se hukkui toisten ääniin. Kun keväällä koetti laulukoetunti,
jännitin ja pelkäsin sitä hirveästi mennä siihen opettajan viereen laulamaan. Ei siitä
ole kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Kyllä sä hyräilet vieläkin kotona paljon
lauluja Anjan aviomies tokaisee,

Lukukausitodistuksen mukaan olin seuraavissa kouluissa:
Möksyssä I luokalla
syys- 1946 ja kevätlukukausi 1947
Opettajana Lilja Sippola
Möksyssä II luokalla
syys- 1947 ja kevätlukukausi 1948
Opettajana Hilkka Keltikangas ja koulun johtaja Eeva Hilli.
Vehkaperällä III luokalla
syys- 1948 ja kevätlukukausi 1949
Opettajana Eila Heinonen
Möksyssä IV luokalla
syys- 1949 ja kevätlukukausi 1950
Opettajana Väinö Hemminki
Möksyssä V luokalla
syys- 1950 ja kevätlukukausi 1951
Opettajana Väinö Hemminki

Hokkalassa VI luokalla
syys- 1951 ja kevätlukukausi 1952
Opettajana Edith Rajala
Hokkalassa VII
syys- 1952 ja kevätlukukausi 1953
Opettajana Edith Rajala

Mielestäni kaikki opettajat olivat vaikutusvaltaisia ja opettajan toteuttama opetustyyli
vaikutti siihen, millaiseksi opettajan asema luokassa muodostui ja minkälainen
ilmapiiri siellä vallitsi. Kiusaamista en ainakaan muista ja työrauha luokassa säilyi.
Kun opettaja tuli luokkaan kaikki nousivat seisomaan, opettajia siihen aikaan
teititeltiin ketään ei puhuteltu etunimeltä.
Jonkinlaista askartelua koulussa oli, sillä kirjojen ja vihkojen päälle pyydettiin
laittamaan suojapaperi.
Kolmannella luokalla otettiin mustekynä- ja pullo käyttöön ja oppilaan ensimmäisiä
käsitöitä olikin tehdä kynälle lepuutusalunen, (mustepyyhe), ettei pulpetti ja vihko
tuhraantuisi. Erityisen huolellisesti piti käsitellä metallikärkistä mustekynää, jolla
opeteltiin kaunokirjoitusta. Käsityötunnilla kudottiin myös lapasia ja merkattiin
merkkuulangalla kankaisiin kuvioita, virkattiin myös patalappuja. Naisopettaja opetti
tyttöjen käsitöitä. Poikien käsitöiden opettajina toimi usein joku kylällä käsistään
tunnettu mies, jos koulussa oli miesopettaja, niin hän tavallisesti opetti poikien
käsitöitä.

Koulussa tehtiin myös täitarkastuksia, terveyssisar kävi säännöllisin välein koululla ja
etsi hiuksista täitä .
Koululääkärikin kävi vuosittain tarkastamassa oppilaat, koululaiset mitattiin ja
punnittiin. Ylipainoisia ei mielestäni ollut, mutta alipainoisia löytyi.
Koulun joulujuhlaa kutsuttiin myös kuusijuhlaksi ja siellä yhteiset laulut ja
tonttuleikit olivat tärkeä osa ohjelmaa. ”Heinillä härkien kaukalon” on tuttu laulu
mitä usein laulettiin, joskus esitettiin myös ylemmällä luokalla ”Tiernapojat”
näytelmä. Joulujuhlaan osallistui koululaisten vanhemmat ja koko kyläläiset.
Joulujuhla oli illalla. Eihän pienessä kylässä muita tapahtumia juuri ollut. Seuraavana
päivänä haettiin todistukset ja päästiin joululomalle. Kouluun palattiin tammikuussa.
Kevätlukukausi alkoi joskus Nuutin päivän jälkeen, mutta aina se alkoi vasta
loppiaisen jälkeen.
Kun vuosi oli puurrettu kunnialla loppuun tuli kevätjuhlan aika, jossa esitettiin pientä
ohjelmaa mm. keijuleikkejä ja laulettiin Suvivirsi.
Suvivirsi oli kesäloman alkamisen merkki ja koululaiset pääsivät ansaitulle lomalle.

Mirjami Iiruu haastatteli Anja Kangasluomaa 9.1.2022