Lähdimme matkaan bussilla tuttuun tapaan kirkon parkkipaikalta perjantaina 15.7. klo 11. Koukkasimme kyytiin myös Viitasaaren sekä Pihtiputaan partiolaiset Viitasaarelta. Suurleireillä saapuminen on aikataulutettu tarkoin, ja meidän tuli olla paikan päällä klo 16. Perillä jouduimme hieman odottelemaan bussijonossa, sillä kun 13.400 osallistujaa pyrkii paikalle saman päivän aikana, se ei välttämättä onnistu kuten Strömsössä.
Leirilippukunnassamme oli edellä mainittujen lippukuntien lisäksi myös Tikkakosken partiolaiset, Vaajan Valppaat (Vaajakoski), Uuraisten partiolaiset, Korpilahden korvensamoajat ja Säynätsalon partiolaisia sekä 11 partiolaista Kanadasta. Kaiken kaikkiaan meitä oli parhaina hetkinä noin 150 henkeä, joka teki leirilippukunnastamme yhden suurimmista koko leirialueella. Leirilippukuntamme nimi oli Aakkuri, ja kuuluimme Halon alaleiriin. Alaleirissä asui yhteensä noin pari tuhatta henkeä. Muita alaleirejä olivat Fotoni (jonka yhteydessä toimi myös perheleiri Hiukkanen), Tuike, Säde, Hehku ja Loiste.
Leirin aikana Tarpojaikäiset (12-14 -vuotiaat) osallistuivat päivittäin ohjelmalaaksoihin. Ohjelmalaaksojen teemoina olivat mittelö, rauha, tulevaisuus, tuuma, elämä sekä kantti. Mittelölaaksossa kisattiin tosi-tv -teemalla erilaisissa pisteissä, kuten muodissa, tanssissa, temppuradoilla jne. Rauhalaaksossa käsiteltiin yhteiskunnallisia asioita niin median, mielenosoitusten kuin neuvottelujen kautta. Laaksossa kantavana teemana oli professorin kidnappaaminen kuvitteellisen valtion toimesta juuri sillä hetkellä, kun hän oli kertomassa partiolaisille jotain hyvin tärkeää asiaa. Tulevaisuuslaaksossa päästiin tutustumaan mm. ohjelmointiin, tulevaisuuden ruokaan yms. Tuumalaaksossa pähkäiltiin kaikenlaisten teknisten ja tieteellisten asioiden parissa: ammuttiin ballistalla, taiteltiin paperista Miura-kuvio (samaa tekniikkaa hyödynnetään mm. kun aurinkopaneeleja viedään raketilla avaruuteen). Pääsimme tutustumaan myös Ponssen ajokoneen hyttiin sekä testaamaan VR-laseilla puiden sahaamista moottorisahalla. Päivä huipentui Heurekan sähkönäytökseen. Elämälaaksossa kisattiin bakteereina siitä, kuka pääsee aiheuttamaan epidemian. Kisassa tarvittiin niin nopeutta, hyviä hoksottimia kuin tarkkuuttakin. Laaksossa maalattiin lakanalle käsityksemme maailman synnystä, nykytilasta sekä lopusta, ja pääsimmepä kisaamaan myös lipunryöstössä. Elämälaaksossa maisteltiin myös erilaisia “merivesiä”. Kyseessä oli siis juomavedestä, johon oli sekoitettu samassa suhteessa suolaa, kuin mitä kyseisessä meressä suolapitoisuus on. Vartiollamme ei juuri ilme värähtänyt kun pääsimme nauttimaan mm. Kuolleen meren vedestä. Kanttilaaksossa tapasimme tuttuja heti ensimmäisellä pisteellä: Nissisen Heini (os. Holmberg) oli vastassa kun pyrimme ensimmäisenä vesirastille. Ja miten mukava olikaan kuuman päivän alkuun päästä selvittämään vesiesteitä järveen sekä saunomaan. Iltapäivä koostui toisenlaisista kanttia vaativista suorituksista mm. puukonheitosta!
Tarpojia vanhemmilla ikäkausilla tuli olla joko osa-aikainen tai kokoaikainen pesti leirillä. Osa pesteistä painottui aikaan ennen leiriä, osa leirille ja osa leirin jälkeiselle ajalle. Tämän lisäksi jokaisella oli vähintään 2 ruuanjakovuoroa alaleirinsä keittiössä. Samoajien (15-17 v.) tuli osallistua myös laaksoihin pestinsä ohessa. Esimerkiksi Marjaana toimi leirilippukuntamme pestijohtajana: hänen piti huolehtia siitä, että jokaisella leiriläisellä samoajasta ylöspäin on leirillä pesti. Lisäksi hän kuului leirilippukuntamme johtokolmikkoon, eli hänen vastuullaan oli myös osa leirimme leiriarjen toimivuudesta. Allekirjoittanut toimi leirillä tarpojaluotsina: huolehdin siitä että tarpojat olivat laaksoissa ja syömässä ajallaan, ja että hiljaisuuden tultua jokainen on iltapesut suorittaneena makuupusseissaan nukkumattia odottelemassa. Marjaana toimi myös tuuraajanani mm. tarpojaluotsikoulutuksen ajan. Leirilippukunnassamme oli monen alan tekijää: rantavahti, lääkäri, turvapestiläinen (järjestyksenvalvoja) jne. Leirialueelta löytyi niin sairaala kuin palokuntakin, eli monen eri alan osaajalle oli tarvetta. Myös tehtävälaaksot pyörivät pestiläisten työpanoksella.
“Raskas” leiriarki vaatii vastapainokseen myös huveja. Vapaa-ajalla oli mahdollista tutustua leirisuoralla (ns. pääväylällä) erilaisiin pisteisiin. Leirisuoralta löytyi pehmiskiskoja, kauppoja, kahvila sekä erilaisten toimijoiden esittelypisteitä. Toimintaansa esittelivät mm. panssariprikaati, HAMK, Pinkkipartio, Partiomuseo sekä ugandalaiset että kanadalaiset partiolaiset. Nähtävää, koettavaa ja kuultavaa oli niin paljon, että todennäköisesti kukaan ei ehtinyt viikon aikana kaikkeen edes tutustumaan. Viihdytystä tarjosi myös Raffun lava, jonne kokoonnuttiin laulamaan partiolauluja, sekä kuuntelemaan luentoja eri aiheista. Johtajille oli myös oma huoltopiste sekä kahvila. Leirillä tarvittiin älypuhelimia, ja niitä varten oli useita varavirtalähteiden latauspisteitä. Iltaisin kokoonnuimme katsomaan ohjelmaa sekä kuuntelemaan musiikkia (laulua unohtamatta). Yhteisenä ohjelmana olivat avajaiset, keskiäiset sekä päättäjäiset. Muina iltoina päälavalla oli musiikkia niin tarpojille, samoajille, vaeltajille kuin aikuisillekin.
Kajolla syötiin 4 kertaa päivässä oman alaleirin keittiöllä: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Ruoka oli todella hyvää ja monipuolista, ja erityisruokavaliot oli huomioitu hyvin. Ruuan päätteeksi jokainen tiskasi aina omat astiansa tiskilinjastolla. Leirillä oli mahdollisuus käydä saunassa sekä lämpöisessä suihkussa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Uimavuoroja oli valitettavasti vain yksi per leirilippukunta, mutta oma vuoromme sattui kuitenkin sopivasti ensimmäisen kuuman päivän iltapäivään.
Kajo oli tällaiselle suurleirin ensikertalaiselle todella vaikuttava kokemus. Leirilippukunnassamme oli todella mukava olla ja elää, ja jokainen päivä oli yllätyksiä täynnä. Kiitoksia vielä kaikille mukana olleille: teitte Kajosta Kajon!
