Noin 20 miljoonaa vuotta sitten erosivat Hominidien ihmiseen lopuksi päättyvästä kehityshaarasta,
Pongitit, mistä haarautuivat mm. Orangit, Simpanssit ja Gorillat, jotka edustavat kyseisen haaran
tämän hetken kehityksen huippua.
Toinen valtahaara, Hominidit jatkoi omaa kehitystään, kunnes saavuttivat huippunsa Homo
Sapienssin eli suomeksi viisaan ihmisen. Nyt tälle on annettu vielä arvon korotus eli Homo
Sapiensa. Sapiens eli viisas, viisas ihminen. Viisas maininta johtuu ihmisen kehittämästä
teknologiasta, joka rynnii päivästä toiseen kiihtyvällä vauhdilla. Tämän päivän näkökulmasta
katsottuna nykyihminen ei olekaan niin kaksinkertaisen fiksu. Planeettaamme hän on saastuttanut
viimeisen parinsadan vuoden aikana moninkertaisen määrän, mitä ihmiskunta miljoonina vuosina
aikaisemmin. Ilmasto lämpenee elämä käy yhä tukalammaksi, mistä norjalainen teinityttö käy
ympäri maailmaa syyttämässä. Maassamme kuten EU:ssa yleensäkin yritetään hillitä ilmaston
lämpenemistä. Vähän matkan päässä tykit tuhoavat kokonaisia kaupunkeja kivikauteen, minkä
saastuttamisvaikutus on valtava. Siihen hukkuvat ilmastotalkoiden positiiviset tulokset.
Sosiologi William Ogurn esittää kirjassaan ”Social Change With Respect to Culture, and Original
Nature. New York 1950” kulttuurin vitkan lain: Hän on käsitellyt materiaalisen kulttuurin kasvun
kiihtymistä ja väittää, että muutokset ei-materiaalisessa kulttuurissamme, esim. aatteissamme ja
sosiaalisissa järjestelyissämme, aina viivästyvät verrattuina muutoksiin materiaalisessa kulttuurissa,
teknologiassa ja keksinnöissämme.
On tuotu esille, että ihminen lisääntyy niin nopeasti, että seurauksia on pidetty jopa uhkana
ihmislajin olemassaololle, meitä on 8 miljardia ihmistä nykyisin. Mainittakoon vielä, että
maapallolla on jyllännyt noin 40 000-35 000 vuotta vain yksi ihmislaji, Homo sapiens. Toinen laji
Neanderthalin ihminen kuoli sukupuuttoon n. 35 000 vuotta sitten. Ihonväriin katsomatta kaikilla
nykyihmisillä on samanlainen DNA ja he pystyvät lisääntymään keskenään.
Sademetsässä asuessaan muinaiset esi-isämme joutuivat potemaan monenmoisia tauteja yhtenään.
Ihmisellä oli tuolloin jo isommat ja ryppyisemmät aivot, kuin monilla muilla eläimillä.. Sademetsä
ihmisten määrä runsastui, mikä aiheutti reviirien puutetta, työntäen sademetsäihmisiä avoimille
savanneille. Myös isommat aivot kehittivät uteliaisuutta uusia ympäristöjä kohtaan. Savanneilla
aluksi ihminen oli melko avuton rääpäle, saaliseläin isoille pedoille. Ravinnoksi hän käytti juuria ja
mukuloita ja hedelmiä ja marjoja. Hän pääsi myös ” juhlapöytään”, eli petoeläinten jättämille
haaskoille, joista sai kallisarvoisia eläinproteiineja. Tuolloin ihmisen ruuansulatuselimet kestivät
mädäntynyttäkin lihaa, mikä vain helpotti heiveröisten hampaitten toimintaa. Kävely muuttui
pystyksi mutaatioiden kautta, koska tämä asento oli edullinen avomaastossa, sillä näki esim. kuin
viholliset kauempaa. Rystyset eivät harpponeet enää maata satunnaisestikaan.
(Varusmiespalveluksessa vitsailtiin, että pioneereillä kädet ulottuivat polvien alapuolelle, kun
heidän täytyi kantaa 8 kilon panssarimiinoja parit kummassakin kädessä). Kun alkuihmisen kädet
vapautuivat liikkumisesta, hän alkoi puuhastella jotain muuta, mikä puolestaan kehitti aivoja entistä
suuremmiksi ja ryppyisemmiksi ja älykkäämmiksi, mikä johti työkalujen keksimiseen. Vähitellen
alettiin kysyä yhteistoimintaan, sillä ihminen on sosiaalinen eläin. Keksittiin menetelmiä, joilla

kyettiin tappamaan jättikokoisia eläimiä, kuten savannilla norsut ja pohjolassa mammutit ruuaksi,
vaatteiksi, luutyökaluiksi. Savannit olivat epäedullisempi ympäristö tautien aiheuttajille, kuin
sademetsät. Näin ollen savanni-ihminen oli terveempi, kuin aarniometsäihminen. Tämä johti
väestön kasvuun ihmisten levittäytyessä yhä laajemmalle.
On pähkäilty, että ilmastonmuutosten ja lisääntyvän metsästyksen vuoksi saaliseläimet pikkuhiljaa
vähenivät. Ihmisille piti löytyä muuta ravintoa purtavaksi. Kehittyi maanviljelys n. 10 000 vuotta
sitten. Se teki mahdolliseksi kiinteän asutuksen. Maanviljelyskylät olivat pieniä yhteisöjä, mutta oli
kaupunkejakin niin kuin 8000 eKr. Palestiinaan syntynyt maailman vanhin tunnettu kaupunki
Jeriko, josta negrospirituaalissa lauletaan: Sortuneet on muurit Jerikon, Jerikon, siitä kauan aikaa
on. Sen asukkaat leikkasivat villivehnää piiteräisillä sirpeillä. Maanviljely alkoi. Noin 6000 eKr.
Qualat Jarmon Harjanteella Itä-Irakissa viljaa viljelevillä talonpojilla oli nautoja, lampaita ja sikoja.
Maanviljely alkoi levittäytyä kohti Eurooppaa: Vähä-Aasian Catal Huykin kaupungin asukkaat
alkoivat viljellä ohraa ja vehnää.
Kotieläimistä puheen ollen on sanottu, että ihminen kesytti koiran uskolliseksi ystäväkseen. Nyt on
kuitenkin esitetty teoria, että koira lyöttäytyi oma-aloitteisesti ihmisen seuraan, mikä tapahtui
seuraavalla tavalla. Kun ihmiset n. 10 000 vuotta sitten istuivat villinuotiolla ja syöpöttelivät,
liikkuivat villikoirat hämärän rajamailla, odottaen, että ihmiset lähtisivät ja koirat pääsisivät
syömään luita ja muita tähteitä. Sitten, kun ihmiset eivät olleet vielä lähteneet jotkut rohkeat koirat
uskaltautuivat valopiiriin, lähelle ihmisiä ja huomasivat ettei tässä käynyt kuinkaan ja saattoipa joku
ihminen heittää luunkin. Pikku hiljaa koira päivä päivältä lähestyi yhä enemmän ihmisiä ja vihdoin
se istui ihmisten piirissä syöden heidän tähteitään. Ihmisille oli hyötyä, kun koira haukkui ja
ärhenteli, kun joku yritti tunkeutua koiran ja ihmisten nuotioreviirille hälyttäen ehkä vaarasta.
Näin syntyi koiran ja ihmisen symbioosi, joka hyödytti molempia osapuolia. Rohkea koira tuotti
rohkeita ihmiseen tottuneita jälkeläisiä. Koira on ihmisen ensimmäinen kotieläin.
Väestön kasaantuessa tiheään, monet tartuntataudit ottivat vallan. Hygienia oli kehno, joten
tartuntataudit rehottivat. Jouduttiin esim. tekemisiin tienpenkoille heitettyjen ulosteiden kanssa.
Maanviljelys heikensi myös ihmisten ravitsemustasoa. Ravinto muuttui yksipuoliseksi verrattuna
keräily-, raadonsyönti- ja metsästystalouteen. Edellä esitetyn perusteella voisi arvailla, että
tunkkainen, saunanlämmin, tautien pesäpaikka, viidakko eläminen ei ollut ihmiselle terveellinen
ympäristö. Kun taas viljelykulttuuri tuotti yksipuolisen ravinnon ja puutostaudit ja huono hygienia
auttoi muiden tautien levittämisessä. Parhaana elinympäristönä näyttäisi olleen, missä ihmiset
harjoittivat keräilytaloutta ja satunnaista raadonsyöntiä. Siellä oli elintilaa ja temmeltävät tuulet
hajottivat basillit ja bakteerit huisin Nevadaan. Ruoka oli monipuolista, kun siihen sisältyi eläin- ja
kasvikunnan tuotteita. Maailman laajuisilta pandemioilta vältyttiin, kun ihmisyhteisöt olivat pieniä
ja etäällä toisistaan ja liikkumiset olivat lyhyitä matkoja ja vauhti kävelyvauhtia.
Maanviljelyn keksimisen jälkeen ihmiskunnan historian suurin mullistus astui esiin. Teollistuminen
Euroopassa alkoi 1700-luvun loppupuoliskolla. Kun kapitalisti keräsi sumeilematta parhaan
mahdollisen voiton, oli se tuhoisa teollisuusväestölle. Työsuojelulainsäädäntöä ei ollut, minkä
vuoksi työrupeamat olivat pitkiä. Lasten ja raskaana olevien naisten työtä ei rajoitettu. Ravinto oli
aliarvoista ja asuttiin tiiviisti, kuin silakat nelikossa. Kuolleisuus ja sairastavuus olivat korkealla.
Tartuntataudit nujersivat työläisiä, kuin lutikoita. Työn teettäjät maksoivat palkat omistamissaan
kapakoissaan, niin että monet joivat saman tien takaisin tilinsä. Kapitalistin kassakirstuun.
Vähitellen tilanne parani. Alkoi nyt väestöräjäytys. Lisäännyttiin ja täytettiin maailma.
Teollisuuden kehittyessä eräissä osissa maapalloa tavallinen väestö saavutti korkeamman elintason,
kuin aikaisemmin oli kuninkaallisilla. Toisissa paikoissa puolestaan horjuttiin nälkäkuoleman
kuilun partaalla. Runsaassa kahdessa sadassa vuodessa ihminen saastutti enemmän planeettaamme,
kuin sitä edellisissä miljoonissa vuosissa. Nyt on käteen jäänyt lämpenevä ilmasto, mitä toiset
yrittävät pitää aisoissa. Kun taas toisten tykkien jyly pahentaa lämpenemistä. Ihmisten ylenpalttinen
ja pitkä matkustelu levittää pandemioita, joista tällä hetkellä korona uhkaa olemassaoloamme. Jo

keskiajalla levisi tappavia tauteja ympäri maailman. Pahin niistä oli rutto ”Musta Surma”, joka
tappoi huomattavan osan väestöstä. Se tarttui ihmisiin mustarotan kirpuista, kun rotat seilasivat
laivoissa ympäri meriä. Paha pandemia 1890-luvun lopulla oli ryssänkuume eli ryssänyskä. 1919-
20 kesästä kevättalveen 1920 Suomessa oli monta influenssa-aaltoa, joiden uhriluvuksi on arvioitu
25 000-33 000.
V. 1918-1920 surullisen kuuluisa Espanjantauti tappoi miljoonia ihmisiä. Taudin otaksuttiin
syntyneen Ranskassa lähellä Espanjan rajaa, missä oli tiukkaan ahdettuja ihmisleirejä, joissa siat ja
kanat olivat seassa. Uudemman selityksen mukaan tauti sikisi USA:ssa. Espanjantauti liippasi
allekirjoittaneenkin sukua etäältä. Hokkalan isoäitini Idan (s. 1880) sisko oli muuttanut Soinista
Kokkolaan piiaksi. Hakalax niminen aatelismies meni hänen kanssaan naimisiin. Hakalaxin suku ei
tykännyt siitä, että mies meni rahvaan tyttären kanssa naimisiin. Siksi nuoripari muutti suvun taloon
Tammisaareen ja Hokkalassa sisko Idan ja Kallen suku kutsui tätiä Tammisaaren tädiksi.
Pariskunnalla oli yksi poika Pontus ja tyttöjä. Espanjankuume tarttui herra Hakalaxiin ja hän
menehtyi ja muutaman päivän päästä Pontukselle kävi samoin. Tammisaaren tätiin ja hänen tyttäriin
ei tauti tarttunut.
Tartuntatauteja maailmalla on kierrellyt esim. isorokko ,(jota vastaan lukkareista koulutettiin
rokottajia), lavantauti, pilkkukuume, tulirokko, tuhkarokko, hinkuyskä, kurkkumätä, tuberkuloosi,
unitauti (= pandeminen, tartuntatapa arvoitus). Aasialainen, (jonka sairastin kuumeessa)
hongkongilainen, lintuinfluenssa, hullunlehmän tauti, sikotauti (1950-luvulla oli uskomus, että jos
pitää kamferijauhepussia roikkumassa kaulassa, sikotauti ei tartu, mutta samaten kaikkien posket
pullistuivat, oli taikakalu kaulassa tai ei), vesirokko ( kun rokko kääntyi ruvelle niitä syyhytti niin
ettei voinut millään olla kynsimättä rupia ja rokonarvet näkyivät otsassa monta vuotta. 1900-luvun
alussa lapsikuolleisuus oli yleistä. Hokkalan vaarilta ja mummulta kuoli Vaito Johannes v. 1910
yhden kuukauden iässä ja Eino Eemeli vuonna 1911 (2 ) kuukauden ikäisenä. Kalle Vihtori
(31.1.1900-26.4.1909) kuoli kurkkumätään (9) vuoden ikäisenä. Kurkkumätään ei ollut
syrjäseudulla käytännössä parannuskeinoa. Hokkalasta lähin lääkäri oli 70 km päässä Saarijärvellä.
Lääkäri teki pitäjäkierroksia laajalla toimialueellaan ja ei ollut puhelimia, millä olisi saanut tiedon
missäpäin hän oli menossa. Kun lähti Hokkalasta hevospelillä Saarijärvelle meni edestakaiseen
matkaan viikko, ja oli epätodennäköistä, että olisi tavoittanut lääkärin. Antibiooteista ei vielä ollut
tietoa. Mene ja tiedä, oliko ainoa hoitokeino, että mätivän kurkun alapuolelle tehtiin reikä
henkitorveen ja laitettiin siihen holkki, josta ilma pääsi kulkemaan keuhkoihin. Tällaiseen
operaatioon eivät maalaisihmiset pystyneet. Kurkkumätä levisi pisaratartunnasta, ja Kalle enoni
menehtyi siihen.
Lääkäri Artturi Nyyssönen (myöhemmin lääkintäneuvos ja lääketieteen mesenaatti, joka perusti
rouvansa kanssa säätiön, joka jakaa apurahoja lääketieteellisiin tutkimuksiin) kertoi, että kun oli
nuorena lääkärinä Saarijärvellä, hänen vastaanotolleen tuli mies, jonka katse oli tuijottava ja
liikkuminen oli kankean jäykistynyttä. Lääkäri Nyyssönen arvioi miehellä olleen Espanjan
kuumeen jälkitauti, mikä oli alkanut espanjakuumeena, muuttui unitaudiksi. Tauti oli niin
kammottava , että vuonna 1921 Jyväskylässä oudoista oireista kärsinyt nuori metsänhoitaja oli
ampunut itsensä unitaudin tai sen epäilyn vuoksi.
Hokkalan vaarini Kallen ja mummuni Idan aikuiseksi elänyt enoni, Matti sairastui unitautiin. Hän
kuoli ko. tautiin 29- vuotiaana vuonna 1935. Espanjan kuumeen aikana hän oli 12-14 vuotias eikä
sairastellut silloin. Matti enon unitauti ilmeni vasta yli 10 vuotta myöhemmin. Taudin edetessä se
pani makaamaan horteessa ja viimein sairas käpertyi sikiöasentoon. Saksassa piti olla lääke
unitautiin ja sitä yritettiin hankkia Saarijärven lääkärin kautta Matillekin, mutta se ei tepsinyt.
Terveenä ollessaan Matti tunnettiin show-miehenä lähikylissä ja hänen tempauksiaan odotettiin
mielenkiinnolla. Jaloistaan hän oli nopea, sillä hänen kerrotaan juosseen avojaloin hiekkatiellä,
taskukellolla aikaa mitaten, 100 metrin pikapyräyksen 13 sekuntiin. Hän asetti ranteensa tietä vasten
ja antoi pikkupoikien ajaa polkupyörällä sen ylitse. Vielä silloinkin, kun hän makasi sängyssä
koukussa, hän joskus nousi, oikaisi itsensä ja meni tielle ja juoksi spurtin. Se lienee helpottanut

hieman hänen tuskaista oloaan. Vielä 1930-luvulla ei Hokkalassa, kuten muissakaan syrjäkylissä, ei
läheskään kaikissa taloissa ollut hyyssiä. Käytiin vain ulkorakennuksen nurkan takana kyykkimässä
ja kukin pyyhki milloin mihinkin. Matti kehitti paskapuukon, joka oli kuin laudasta tehty miekka,
jolla hän suoritti siistin pyyhkäisyn ja asetti puukon nurkanrakoon odottamaan seuraavaa kertaa.
Sitten kun Matin kunto huononi, niin että häntä piti taluttaa kahtapuolta tarpeelle, hänen soinilainen
serkkunsa August Vainionpää rakensi tallin taakse 2-reikäisen hyysin. Tämä tapahtui ennen 30-
luvun puoliväliä. Kun sitä ei enää käytetty, hyysi alkoi kallistua ja 2000-luvun alussa se oli
kaatumispisteessä. Oikaisin kallistuman ja korjasin muutamia lankkuja ja lautoja ja tein peltikaton.
Lauteet eivät olleet lahonneet, vaikka katto oli ollut tohjona. Lähes 90-vuotias hyysi seisoo
tukevasti paikallaan vielä 50 vuotta arvelen.
Vaarini Kalle suunnitteli Matti-enosta työnsä jatkajaa maanviljelijänä, silloin kun tämä oli terve ja
nuoruutensa pursuavaa voimaa täynnä. Mattia ei kuitenkaan oikein ruumiillinen työ kiinnostanut.
Kun vaari lähetti hänet metsään yksinään tekemään rankoja, hän löi kirvesvarren lappeeltaan
puunrunkoon, että varsi katkesi ja palasi kotiin valittaen, että kirvesvarsi katkesi heti kättelyssä,
mistä saattoi huomata, että hänessä oli herra-ainesta. Kaupan käynnille hän oli perso ja teki
vaihtokauppaa etenkin mustalaisten kanssa, vaihtamalla vaarin hevosvaljaita ja häviten tavallisesti.
Silloin kun hän oli unitaudin runtelemana vuoteessa koukussa, eikä reagoinut juuri mihinkään, kun
sanoi, että mustalaisia tuli, niin hän nousi sängynlaidalle istumaan. Niin mieluisia nämä
kauppakumppanit hänelle olivat. Kerran Matti-eno vaihtoi kelloja antamalla oman kellonsa toiselle,
joka lupasi lähettää kellonsa Matille huomenna. Seuraavana päivänä hänelle tuotiin
tulitikkulaatikko, jossa oli muutama kellon irtoratas. Kun Matti sairastui isä Kalle päätti jatkaa itse
isäntänä, minkä hän tekikin 86-vuotiaaksi asti. Matti-enolla ei ollut kutsumusta maanviljelijäksi,
vaan pikemminkin liikemieheksi tai viihdetaiteilijaksi.
Hänen toimillaan oli tärkeä rooli kyläyhteisön kiinteyttäjänä. Hokkasilla oli yhteisiä asioita, joita
voi muistella tulevaisuudessa 3 sukupolvenkin päästä.
Matti-enon pieni vaatimaton hautakivi on keskeisellä paikalla Kyyjärven hautausmaalla. ”Oli värit
sen vaalenneet, harmaat ja haalenneet”, niin ettei nimestä tahtonut saada selvää. Kerran kun satuin
menemään hautausmaalle, oli siellä hautakivenveistäjä Perhon Porasesta. Teetätin näkyvän tekstin
kiveen.
Nytkin sota, nälkä ja korona ja apinarutto ja muut pandemiat tappavat ihmisiä, mutta aina ei saa
kuollakaan rauhassa, mitä Pentti Haanpää kuvaa novellikokoelmassaan ”Lauma” ”Ukko talon
isäntä, huononi peräti sairaudessaan. Akka katsoi jo kerran, että sairas teki kuolemaa sängyssä,
kaikkien patjojen ja tyynyjenkin ja peittojen päällä. Hän alkoi kiskoa vuodevaatteita kuolevan alta.
Et piru vie, kuole niin täyteläiseen sänkyyn. Tapa oli sellainen, että kaikki kuolleen pahnat oli
poltettava. Ukko nousi istumaan tuskastuneena, nyökkyen ja pää täristen. Jo nyt on saatana, kun ei
saa rauhassa kuollakaan. Hän työlästyi asiasta niin peräti, että alkoi parantua ja kykeni pian juhtansa
ohjaksiin” (Pentti Haanpään novellikokoelmasta Lauma).
Hokkalassa näytti olevan sama tapa, kuin Haanpään Pohjois-Pohjalaisessa Piippolassa: Vainajan
petivaatteet ja vieläpä sänkykin poltettiin. Tämän rituaalin takana oli alun perin se, että haluttiin
päästä eroon kuoleman aiheuttajasta, vaikka ei ymmärretty miten se toimi. 1950-luvulla Tauno K.
poltti mummun petin Mastopellolla
Avaruus ei ihmisen touhusta hätkähdä teki tämä ”luomakunnankruunu” mitä tahansa. Korkeintaan
atomipommillaan ihminen voi lohkaista kiviainesta maapallon kupeesta lohkareen. Elävän elämän
hän voi lopettaa. Jos näin kävisi, taivaankappaleet siitä huolimatta jatkaisivat keskeytyksettä
liikuntaansa. Haanpään mukaan ”Maa viuhtoo rataansa avaruudessa ja kääntää kuvettaan”

Hannes Keskitalo