Lähtöaamuna 8.9. oli iloisia ihmisiä Kyyjärven kirkon parkkipaikalla. Vuosi oli vierähtänyt monelle meistä, kun olimme toisemme nähneet. Ilo oli nähdä myös uusia retkeläisiä. Jari-Pekka Uusisalo toimi autonkuljettajana ja Reijo varakuskina, emäntinä olivat Anne ja Irmeli Uusisalo sekä matkanjohtajana Olavi Vallivaara. Retkeläisiä oli Karstulasta, Alajärveltä ja Kyyjärveltä. Lisäksi mukana oli lapualaisia, kuortanelainen, kannonkoskinen, saarijärveläinen ja nurmijärvisiä.
Matkamme suuntautui aluksi Kyyjärveltä Kaustisten ja Ylivieskan kautta Liminkaan, jossa nautimme Kyyjärven ja Karstulan Paikallisosuuspankin tarjoamat aamukahvit. Torniossa pysähdyimme lounastamaan ja sitten jatkoimme Ruotsin puolelle Haaparantaan. Ihastelimme Tornionjokea eli ”Väylää” Ruotsin puolelta ja ajelimme Hietaniemen ja Övertorneån kautta Ruotsin Pelloon. Siellä meitä oli Fredskyrkan eli Rauhankirkon pihamaalla tutut vieraat vastassa: Sinikka ja Eero Ylitalo sekä Paavo Korteniemi. Ylitalot tarjosivat kirkon salissa meille kahvit ja runsaat tarjoilut. Kunnanjohtaja Eero Ylitalo toivotti meidät tervetulleeksi Pelloon. Hän kertoi elämästä Suomen ja Ruotsin Pellossa. Pellon seurakunnan historiaa, elämää ja työtään muisteli seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra, rovasti Paavo Korteniemi. Tietenkin muisteltiin kiitollisena Ylitalojen aikaa Kyyjärvellä. Rauhankirkosta matka jatkui Suomen puoleiseen Pelloon ja edelleen Väylän vartta Kolariin ja Muonioon. Särkijärvellä ihailtiin taiteilija Veli Koljosen persoonallista taiteilijakotia pihamaalta. Tutussa paikassa Lapland hotellissa Olostunturin kupeessa nautittiin päivällinen ja yövyttiin.
Toinen retkipäivä valkeni Oloksella kauniina. Ensimmäinen pysähdys oli Enontekiön Songanmutkassa, jossa kävimme tapaamassa Sanna kauppiasta. Hän tarjosi Suomen halvimmat munkkikahvit 50 sentillä per henkilö. No monet tavarat lähtivät mukaamme ja kahvitkin tuli maksetuksi. Enontekiön kirkonkylässä eli Hetassa tutustuimme kirkkoon. Istuessamme kirkon penkissä kyyjärveläisillä oli kotoisa olo. Kirkossa oli tuttuja koristeita. Astuessamme ovesta sisään tartuimme samanlaisesta ovenkahvasta kiinni kuin Kyyjärven kirkkoon tullessa. Kirkon oli suunnitellut sama arkkitehti Veikko Larkas, joka suunnitteli myös Kyyjärven kirkon. Enontekiön kirkko oli valmistunut vuonna 1952. Taiteilija Uuno Eskolan tekemä alttarifresko oli vaikuttava. Sen aiheena oli ”Ylösnoussut Kristus, joka siunaa Lapin maata ja kansaa.” Aikaisempi kirkko tuhoutui sodassa. Nykyisen kirkon rakentamista tukivat Amerikan luterilaiset kristityt. Urut ovat lahja Länsi-Saksasta.
Enontekiöltä jatkoimme matkaa kohti Norjan Ruijaa. Kaunis maaruska, vaihteleva luonto ja porot toivat iloa retkeemme. Ensimmäinen pysähdyspaikka Norjassa oli Kautokeinon kirkon pihamaa, jossa nautimme Uusisalojen tarjoamat kahvit. Samalla tutustuimme Kautokeinon kauniiseen puukirkkoon ja hautausmaahan. Kautokeinon väestö on pääosin saamelaisia ja siellä on saamenkielinen yliopisto.
Kautokeinosta ajelimme Altajoen vartta Altan kanjoniin, jossa avautui kauniit, ihmeelliset ja vähän pelottavat maisemat. Monet jarruttivat Jari-Pekan kanssa mutkaisella ja kapealla tiellä. On se vain hyvä, että ”autossa on ratti ja toimivat jarrut” huokailimme. Mutta me saimme istuakin Uusisalojen upo uudessa Volvo bussissa. Siinä oli laitteet kunnossa ja hyvä kyyti. Pysähdyimme välillä ihailemaan ja valokuvaamaan Altan kanjonin huikaisevia näkymiä. Altan kaupunkiin tullessa ihailimme vehreitä peltoja ja puita. Lämpimän golfvirran vaikutuksesta maanviljelys onnistuu näinkin pohjoisessa. Alta sijaitsee Altan vuonon pohjukassa ja on Finnmarkin läänin suurin kaupunki. Altassa on kolme kirkkoa ja tällä kertaa tutustuimme Altan Elvebakkenin kirkkoon. Se oli rakennettu vuonna 1964 ja oli tyypillinen norjalainen suorakaiteen muotoinen kirkko. Meitä oli kirkossa opastamassa paikallinen suntio. Matkamme jatkui Altasta kohti Hammerfestia. Hammerfest sijaitsee Kvalöyan saarella, jonne mennään pitkän sillan kautta. Se on Euroopan pohjoisin kaupunki ja vanha kauppapaikka. Ensimmäinen kirkko sinne rakennettiin vuonna 1620. Nykyiseen kirkkoon tutustuimme kaupungin keskustassa. Se oli valmistunut v.1961 ja sinne mahtuu 500 henkilöä. Kirkon meille esitteli eläkkeellä oleva suntio. Kirkossa oli parhaillaan rippikoulu, jota seurakunnan työntekijät pitivät aivan kuin Suomessakin. Hammerfestissa oli sateinen keli, joka esti pitemmän jaloittelun kaupungilla. Kaupaungissa asuu noin 10 000 asukasta ja saksalaiset hävittivät sen vetäytyessään v.1944-45 vain hautausmaan kappeli säilyi vahingoittumattomana. Nykyisin Hammerfesti on erityisesti Norjan kaasuntuotannon keskus. Yövyimme keskustan Scandik hotellissa aivan meren rannalla.
Lauantai-aamuna aamiaisen jälkeen jätimme sumuisen Hammerfestin. Saarelta tultuamme päivä alkoi paistaa. Aamuhartauden jälkeen lauloimme iloisesti ja ihailimme Pohjois-Norjan maaruskaa. Kvalsundista suunnistimme Porsangin vuonon rantaa Lakselviin eli Lemmijoelle, joka on Porsangin kunnan kuntakeskus. Kirkon parkkipaikalla nautimme jälleen Uusisalojen tarjoamat kirkkokahvit. Kirkon ovet olivat kiinni, joten kävimme paikallisessa marketissa ostoksilla. Lakselvistä suunnistimme kohti Karasjokea, jonka kirkonkylää katselimme bussista käsin. Sitten ylitimme Tenojoen ja tulimme Suomeen, Kariganiemelle. Seuraava pysähdyspaikka oli Inarin kirkonkylä. Tarkoitus oli tutustua Inarin saamelaiskirkkoon, mutta yhteensattumien vuoksi se peruuntui. Joimme Uusisalojen tarjoamat ”kirkkokahvit” saamelaisten kulttuuritalon Saijetsin pihamaalla. Lauantapäivän viimeinen reissu oli Inarista Pokankylän kautta kohti Kittilän Leviä. Siellä huomasimme iloksi, että kaivoksen tulo Kiistalan kylään oli vaikuttanut teiden parantumiseen. Hienot syksyiset maisemat suot, metsät ja tunturit toivat kiitollisen mielen Luojamme ihmeellisistä töistä. Paljon on vielä Suomessa koskematonta luontoa ja tilaa ihmisille ja eläimille elää. Levin Sokos hotellissa illastimme ja yövyimme. Illalla kävelimme tunturin juurella ja tutustuimme tähän turistien ”pikkukaupunkiin”.
Sunnuntai-aamuna aamupalan jälkeen kokoonnuimme messuun Levin Pyhän Marian kappeliin. Messussa palvelivat matkanjohtaja, rovasti Olavi Vallivaara, kanttorina ja ehtoollisen avustajana toimi Jukka Näkki ja hänen vaimonsa oli suntiona. Jätettyämme kauniin Marian kappelin ajelimme Kittilän kirkonkylän ohi ja pysähdyimme Rovaniemen Marraskosken rannalla Uusisalojen tarjoamille kirkkokahville. Meillä oli mahtava palvelu, kun saimme välillä viettää kahvihetkeä luonnon keskellä. Puolenpäivän maissa saavuimme Joulupukinmaahan, johon tutustuimme, teimme ostoksia ja joku
uskaltautui joulupukkiakin tapaamaan. Rovaniemen kaupunkia katselimme tällä kertaa etäältä ja kiiruhdimme Tervolaan syömään. Siellä oli maittava ruokailu niin kuin joka paikassa. Hyvä ruokakin tekee hyvän mielen. Kotona on aikaa paastota – hyvien ruokien äärellä pitää syödä. Se on kaikki kotiapäin. Tervolasta lähdettyämme oli autossa arvonta. Arpoja matkalla myytiin SPR:n keräykseen Ugrainan lasten auttamiseksi. Arpojen myynti tuotti yli 400 euroa. Kiitos lahjoittajille ja onnea voittajille!
Retken viimeinen etappi oli Raahen kirkko. Kirkon meille esitteli ja iltahartauden piti tuttuun tapaan Raahen kappalainen Markus Tuukkanen. Lisäksi paikalla oli Raahen kanttori, joka soitti ja antoi meille näytteen kirkon uusista uruista. Lopuksi nautimme yhteiset kirkkokahvit seurakuntatalossa.
Matkalla lauloimme virsiä ja muita tuttuja lauluja, matkanjohtajaja piti aamuhartaudet. Monet retkeläiset esittivät ohjelmaa. Pentti Haukkala hyvällä pohojanmaan murteella kertoi mukavia juttuja, Taina Noponen esitti runoja, Anita Viljakainen, Maija Turunen, Kaarina Höykinpuro, Sisko Pillikko ja monet muut kertoivat yhteiseksi iloksi juttuja. Välillä nauroimme niin, että vesi tuli silmistä.” Sekin teköö hyvää, jotta saa olla iloosella mielellä.” Vanhin retkeläinen Lilja oli 92 vuotias ja nuorin Emmi puolestaan 14 vuotias. Me muut oltihin noin eilispäivän nuoria. Retkellä oli taas niin mukavaa,” notta ei me nyt vielä malta lopettaa. ” Ensi vuonna taas lähretään reissuun, jos Jumala suo. Jokaiselle kiitoksia mukavasta reissusta ja erityisesti Taivaan Isälle joka varjeli meitä.
Hyvää syksyä ja Taivaan Isän johdatusta elämään!
Olavi Vallivaara
