Se oli 1960-luvun alakua, yhtenä heinäkuun päivänä illankuhujassa, meille ajo auto pihhaan. Ylleensä ne vain käännytti, mutta tämä tuli kartanolle asti. Myö oli oltu päivä heinähommissa ja justiin ehitty syyvvä iltasta. Äiti tuli lypsyltä ja isä värkkäs jottain rantteella. Eivät tunteneet ketä sieltä autosta nous, olivat ihimeissään, het ku ö aapeisessa. Viimen selevis, sieltä tuli isän serkku Helsingistä vaimosa ja poikasa kans. Siinä naurovat ja ihimettelivät, oli vissiin parikymmentä vuotta ku olivat viimeks nähäneet. Niijjen poika oli minun ikänen. Vaaleatukkanen ja mukavan näkönen. Se serkku sano isälle, että et sunkaan tykkää huonoa jos minä otan tätä Kaisaa, lapsuusystävääni, kaulasta kiinni. Isä vain nauro. Minusta se hallaaminen näytti kiusalliselta. Ei siihen aikaan ruukattu halata.
”Työ ettö oo varmaan vielä syöny iltasta, mennäänpäs tuppaan ja pannaan perut kiehumaan,”äiti touhus. Varmaan se jo mielessään suunnitteli miten se ruoka järijestys. Kaupat oli tietenkin kiinni. Sianlihhaa oli ja peruja, mutta leipä oli kaikki. Oli meininki laittaa sinä iltana leipätaikina tulemaan. Mitäs jäläkiruuaks. Muisti, että Martti-setä naapurista oli käyny päivällä lakassa. Naiset meni tuppaan, miehet jäi kartanolle istuksimaan. Minun käskettiin näyttää maalaistalon nähtävyyksiä sille poijjalle, joka oli kuulemma pikkuserkku. Jonkun verran ujostutti, onneks serkkutyttö tuli käymään. Yhessä sitten käytiin kahtomassa vasikoita ja komuttiin aitassa tutkimassa löytyskö jottain mielenkiintosta.
Äiti pani hiat heilumaan. Kastike hautumaan ja perut kiehumaan. Sitten se hyppäs pyörän selekään ja ajo Lehtolaan. Pian posotteli huivi suorana takasin lakkahinkki pyörän sarvessa. Leivänkin oli saanu lainaks. Vissiin se serkun vaimo avitti ruoanlaitossa. En ollu näkemässä ku piti opastaa pikkuserkkua. Se puhu helsinkiä, mä ja sä ja muita hienouksia. Itekin koitin puhua sammaan tyyliin, varmaan se kuulosti typerältä.
Ateria valamistu, jopa lakkasoppa jäläkiruuaks. Vieraat näytti olevan tyytyväisiä rahteeriin. Rouva joi lakkasoppaa lasista, sitä äiti ihimetteli jäläkeenpäin. Myö ei oltu nähty semmosta aikasemmin, aina oli lusikoitu lautaselta. Tunnelma oli mukava, juttua ja naurua piisas. Illemmalla lähtivät jatkamaan matkaa yökortteeriin. Vannottivat, että meijjän pittää tulla Helsinkiin heille kestinkiin. Muisteltiin monesti tuota vierailua, mutta minä en tavannu niitä sen koomin. Serkku kävi kuulemma jonkun kerran, mutta minä olin sillon jo lähteny maalimalle.
Nykyään tuommoset yllätystarijoilut on helepompi järijestää ku kaupat on auki melekein vuorokauvven ympäri. Ennen kaupat meni kiinni viijjeltä, lauantaina jo iltapäivällä ja pyhänä ovet oli kiinni kokonaan. Ussein kauppiaan asunto oli samassa talossa. Ku kauppa oli kiinni, voi yrittää mennä sisän kautta jos oli tarve tehä ostoksia. Tuttuja kauppias kai palaveli mielellään. Ei niinkään semmosia, jotka aamuyöllä puoli kolomen aikaan kolisteli oven takana. Piti saaha tupakkia ja pilsneriä. Ei tainnu kauppias toivottaa tervetulleeks uuvvestaan
