Matkaan lähdimme perjantaina kirkon parkkipaikalta noin 18.30. Piispalassa vastaanotto oli lämpimämpi kuin paahteinen hellekeli. Saimme käyttöömme kodan sekä takkatuvan veden hakua sekä tiskaamista varten. Teltan saimme sijoittaa mihin parhaaksi katsoimme. Ensimmäisenä vuorossa oli telttojen pystyttäminen. Kun nukkumapaikat oli laitettu kuntoon, sai pulahtaa järveen. Uinnin jälkeen suuntasimme kodalle iltapalalle. Ruokalistalla oli halsterileipää ja makkaraa. Emme olleet kodassa yksin, vaan tulisijan lämmittäminen herätti katon alla nukkuneen lepakon. Lepakon poispääsy kodasta säikäytti suurimman osan ruokailijoista ulos, mutta viimein sokea lentelijä poistui avonaisesta ovesta (tehtyää useamman kunniakierroksen kodan sisällä). Iltapalan jälkeen suoritimme iltatoimet, kuuntelimme iltasadun ja kävimme nukkumaan.
Lauantaina heräsimme tuttuihin säveliin aiemmilta retkiltä ja leireiltä. Piikkuteltan väki, Sini ja Maija, oli sitä mieltä, että sunnuntaina pitää voluumia hieman korottaa, sillä he eivät kuulleet Muumin herätyspravuuria. Kuitenkin jokainen silmäpari avautui uuteen helteiseen päivään. Ennen aamupalaa ehdittiin stunttiradalle, joka oli aivan vieressä. Aamupuuron jälkeen lähdimme Piispalan frisbeegolfradalle kokeilemaan miten avaukset, lähestymiset sekä putit onnistuvat. Emme radalla kuitenkaan tuntia kauempaa viihtyneet, sillä saimme runsaslukuisen yleisön: mäkäräisiä.
Seuraavaksi valmistauduimme siirtymään ruuanlaittoon kodalle. Partiolaiset saivat valmistaa kahden hengen joukkueissa lippukuntamme perinneherkkua iljetystä. Resepti on sen verran salainen, että sen saat selville vain jos liityt partioon. Sanottakoon kuitenkin, että biojäte aterialta ei päätä huimannut. Ruoan valmistumista odotellessa harjoitimme kädentaitoja Marjaanan johdolla. Rantahietikossa valmistui monenmoista kynttilää.
Ruuan jälkeen vietimme hetken siestaa riippukeinuissa loikoillen ennen järveen pulahtamista. Viilentymisen jälkeen tutustuimme Kannonkosken keskustaan. Kävimme ostamassa partiolaisten itsensä valitsemat tarvikkeet päivälliswokkia varten kaupasta. Samalla reissulla viilensimme itseämme jäätelöillä. Wokkiahan ei syödä haarukalla ja veitsellä, joten leiriin palattuamme puikot piti vielä valmistaa ennen päivällistä.
Päivällisen jälkeen vuorossa oli illan kohokohta: Kyypartion lippukunnan saappaanheittokilpailu. Voittaja sai loppuretkeksi tittelikseen saappaanheittomestari. Jujuna tässä oli se, että muut retkeläiset eivät häntä saa puhutella voiton jälkeen millään muulla nimellä. Jos näin erehtyi tekemään, piti huutaa: “ MINÄ NIIN RAKASTAN TÄTÄ LEIRIELÄMÄÄ!”. Kilpailun voitti yllekirjoittanut. Voin kertoa, että loppuleiri oli muille johtajille erittäin haastellinen. Päätettiin myös, että tästä kilpailusta tehdään lippukunnan uusi perinne, ja kilpailulajin saa päättää edelliskilpailun voittaja. Kilpailun päätteeksi pulahdettiin vielä järveen ennen iltapalaa. Iltapalaksi jokainen sai paistaa omat lettunsa. Iltapalan jälkeen oli vuorossa iltatoimet ennen iltasatua, ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Sunnuntaina teimme aamutoimet, pakkasimme tavaramme, ja ehdimme vielä uimaan ennen lähtöä. Superkiitos kaikille retkeläisille, sekä Piispalalle partiolaisten lämpimästä vastaanotosta. Tulemme varmasti toistekin!
