Eero Löytönen:
Mäntyperä on kylä, ei ehkä ihan kyläkään, Kyyjärveltä Kokkolaan vievän 13-tien varrella, Kyyjärven luoteispuolella. Asutus syntyi Suomenkin oloissa myöhään, pysyvämmin 1700-luvun lopulla Mäntyniemelle. Esimerkiksi Pölkki ja Nopola olivat tuolloin jo vankasti olemassa.
Mäntyperällä kaikki alkoi 1700-luvun loppupuolella Mäntyniemeltä, alunperin 3000 hehtaarin maatilalta, joka vuonna 1858 jaettiin kolmeen osaan: Mäntyniemi, Juhola ja Lautakangas. Niistä on perintönä tai myynnin seurauksena myöhemmin erotettu uusia tiloja. Koko Mäntyperä kehittyi Mäntyniemen suvun ympärille, muutamaa kylälle eksynyttä muuttajaa lukuun ottamatta. Mainittava on, että Kyyjärven kansakoulu alkoi Mäntyniemen Juholan talossa.
Katovuodet ja sodat ovat heijastuneet myös Kyyjärven ja Mäntyperän elämään. Suomesta muutettiin jo 1500-luvun lopulla Ruotsin ja Norjan metsäalueille, suomalaismetsiin. Kuolonvuosina 1600-luvun alussa ja lopulla ja suurina nälkävuosina 1860-luvulla Suomen väestö väheni hurjasti. 1800-luvulla mentiin leivän perässä vielä kauemmaksi, Amerikkaan ja Australiaan asti. Viimeinen muuttoaalto koski omaa ikäluokkaani, kun 1960-luvun lopulla Suomen maaseutu tyhjeni Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. EU-ajan nuoriso on jo kovasti kansainvälistä ja aiempaa kaupunkilaisempaa. Nyt Suomeen muutetaan muualta. Turvalliset olot ja vakaa yhteiskunta houkuttavat. Maahan- ja maastamuutto ovat edelleen ajankohtaisia teemoja.
Kirjaan liittyen tulee väistämättä mieleen ajan kulku: onko tapahtumista pitkä vai lyhyt aika, kuinka pian asiat unohtuvat, miten elettiin vanhempien tai heidän vanhempiensa aikaan tai pari sukupolvea heitä ennen. Lapsuusajastani Mäntyperällä on pian 70 vuotta. Mummu ja Lautakankaan eno syntyivät 50 vuotta aiemmin, 120 vuotta sitten. Siitä saman verran aikaisemmin tehtiin Ranskassa vallankumous ja mikä huomattavaa, tulivat Mäntyniemelle ensimmäiset asukkaat. Millaista oli elämä silloin Suomessa, millaista muualla Euroopassa ja maailmassa?
1900-luvun alkupuolelle asti Kyyjärvelläkin lapsia syntyi runsaasti, mutta myös lapsikuolleisuus oli edelleen suurta. Moni myös muutti pois, Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin. Silloin ei tunnettu kotouttamista eikä vaadittu tulorajoja. Jotkut palasivat, mummu ja vaarikin Amerikasta isän, Hilman ja Janin kanssa. Paketteja tuli arjen puutetta helpottamaan. Elämä oli rauhallista aina 1960-luvulle asti. Maatalous toi leivän, leveämmän tai kapeamman. Oppikouluun ei vielä 1960-luvullakaan moni päässyt. Peruskoulu toi parannuksen tähän.
Sota-aika koetteli mäntyperäläisiä. Se myös rikastutti elämää. Karjalaisten evakkojen murteet ja tavat heijastuivat arkeen ja elämään. Kehitys, hyväksi tai huonoksi koettu, on aikojen kuluessa muuttanut kyläläistenkin elämää. Suomen pienet maatilat eivät enää tuo riittävää toimeentuloa. Nuoret muuttavat kaupunkeihin. Lapsia on aina vaan vähemmän. Naapuriapu ja omaisista huolehtiminen on ulkoistettu yhteiskunnalle, joka juuri nyt potee sotekriisiä. Juuret ovat silti kotiseudulla, meillä Kyyjärvellä ja kyyjärveläisistä joillakin onnekkailla Mäntyperällä. Muistot kiinnittävät meitä muualle muuttaneitakin kotiseutuun.
Mäntyperä, tarinoita niemen kainalosta -kirja on kertojien näköinen kuvaus yhden, kovin tyypillisen suomalaisen kylän elämästä. Se ei yritäkään olla historiallisesti tarkka, arvokas opus kylän synnysta ja kehityksestä. Se on kuitenkin kattava selvitys kylän 20 isosta ja pienestä talosta, niiden asukkaista ja elämästä. Kirjaa elävöittää kuvitus, monet runot ja vaikkapa Aila Niskalan hieno akvarelli. Tunnelmaa on tavoiteltu myös fiktiivisillä kertomuksilla: näin asiat saattoivat olla. Heikki Luoma pohtii hienovireisesti Mäntyperässä puhutun kielen ulottuvuuksista, miettien samalla Kyyjärven murteita ja Karjalan evakkojen tuomia lisämausteita puheilmaisuun.
Kirjoittajat ovat enimmäkseen jo varttuneita. Näin kuuluu ollakin. Vanhat muistavat aikoja kauan sitten. Kirja on koonnut näitä muistoja jälkipolville. Tieto siirtyy ja säilyy. Ollaan kotiseututyön ytimessä.
Kotiseututyö on myös keino lisätä henkisen ja aineellisen perinnön arvostusta. Se auttaa meitä ymmärtämään itseämme - keitä olemme, mistä tulemme. Rakennettu ympäristö ja maisema vaativat hoitoa. Suomessa työhön ei ole osoitettu tukea yhteiskunnalta, kuten muissa pohjoismaissa. Käytetty rakennus säilyy, viljelty pelto ei pusikoidu. Tässä haastetta meille kaikille, myös Kyyjärvellä. Hienoa on, että koko Mäntyperän asutuksen lähtökohdan, Mäntyniemen Juholan päärakennukset, ovat vielä olemassa, samoin kuin luhtiaitta Majalassa.
Minulle Mäntyperä tuo muistot lapsuudesta 1950- ja 1960 luvuilta. Näitä muisteltiin Maisan, Jukan ja Aaron kanssa ja tarkistettiin asiat Irjalta. Päivät olivat aurinkoisia, mesimarjan makuisia ja vilkkaan kanssakäymisen täyttämiä. Elämä oli vakaata ja turvallista. Leivälle piti laittaa paksusti voita. Hautalan Saara toi postin Lautakankaalta. Vanha Rauha kävi kahviaikaan ja osasi sylkäistä puuhellan takaseinään, että sihahti. Lautakankaan eno poikkesi kehumassa Varvikon töiden edistymistä, kun oma heinänteko ei sujunut. Mummu sitten opetti, ettei aina kannata luottaa aikuisten puhuvan ihan totta. Pienelle pojalle se oli järkytys. Vaari kantoi järvestä kalanpoikasia Karjalampeen ja savusti lahnoja. Talkoita pidettiin. Iltaisin heitettiin autotallin seinustalla tikkaa. Työtä tehtiin, mutta selkeästi erillään vietettiin myös vapaa-aikaa. Sunnuntait olivat lepopäiviä.
Elämä Mäntyperällä oli siis nykytermillä kuvattuna yhteisöllistä, kuten varmasti maaseudulla Sisä-Suomessa yleensäkin. Sitä persoonallisuuksien kirjoa ja yhteisen olemisen mutkattomuutta en ole kuitenkaan muualta löytänyt. Kaikki tämä tulee hienosti esiin myös kirjan tarinoissa ja kuvissa.
Elämä jatkuu ja olot kehittyvät tietysti edelleen Mäntyperällä ja muualla. Toivottavasti kuitenkin vastaavia kirjaponnistuksia tehdään myös Kyyjärven muissa kylissä. Kumpulasta kirja on jo tehty. Olisiko seuraavana vuorossa Oikari? Mäntylän Eero ja Oikarin Lassi voisivat tarttua asiaan!
Kiitokset omasta puolestani kaikille kirjan tekoon osallistuneille ja työtä tukeneille. Erityiset kiitokset kuuluvat tietysti mittavimman vastuun ottaneille Ailalle, Irmalle, Reijolle ja Heikille.
Hyvää kesää!
Eero Löytönen
TILAUSOHJEET:
Kirjaa voi ostaa niemelairma6@gmail.com tai puh. 0408317629. Kyyjärven markkinoilta myös. Hinta on 70€, jolla katetaan paino- ja taittokuluja.
