Kersana saatiin joskus heinätöistä muutama lantti jäätelörahhaa. Eipä sitä palijon muista askareista palakkaa saanu, ei ollu lapsille viikkorahhaa, hyvä ku sai ruokaa ja vaatetta ja oli katto pään päällä.
Syksyllä piti lähteä äitin kans puolukkamehtään. En siitä innostunu, mutta eihän sitä tohtinu pullikoija vastaan. Sitten kuultiin, että marijoja sai viijjä kauppaan ja niistä sai aika hyvän hinnan. Joku rehenteli miten hirveästi oli vieny puolukoita kauppaan ja mitä kaikkia oli niistä saamillaan raholla ostanu. Nyt minäkin intaannun. Äiti lupas, että saan viijjä kauppaan kaikki noukkimani puolukat ja ostaa raholla mitä lystään. Niinpä posoteltiin pyörillä Konttikankaaseen ämpärit ja hinkit pyörän sarvissa. Marijoja oli kyllä palijon, mutta hittaasti täytty astiat. Ei se ollukkaan niin heleppoa. Sitten vielä paarmat kyöräs ympärillä, selekään otti kippeästi ja hiki kaatu päältä. Monena päivänä myö metässä käytiin, mutta ei mulle saalista kovin palijon kertyny. Ei niistä varmaan mittään sais. Äiti anto mulle yhen ämpärillisen omistaan. Voipaperilla myö vuorattiin puolukoille iso pärekoppa ja minä kuskasin ne maitokärryllä kauppaan. Sain niistä kumminkin sen verran, että sain ostettua Löytösen Annan kenkäkaupasta valakoset remmikengät. Siinä oli juhulajalakineet vähäks aikaa.
Äiti ja Vieno-täti lähti joskus yhessä kylläilemmään. Ne värväs minut Alliina-mummun seuralaiseks. Mummu ei saanu oikein puhuttua ja nieleminen oli välillä vaikeaa. Minua vähän jännitti, mitä minä ossaan tehä jos mummu alakaa tukehtummaan. Sen takia vissiin täti keitti ennen lähtöä mummulle ja minulle kahavit. Lähtivät vasta sitten ku myö oli nisukahavit juotu. Minun ei rengänny ennää pelätä mummun tukehtumista ku rahteeraukset oli pijetty. Mummu siinä liikuskeli hilijakseen, kahto välillä lasista tiellepäin. Sillä oli jalassa narisevat pieksut. Meitä nauratti se narina. Istuttiin siinä, minä takkakivellä, mummu kiikkutuolissa. Se kyseli jottain, minä yritin vastata, en aina oikein saanu selevää mitä se sano. Sitten se huiskautti käillä että mee vain kahtomaan oisko toisessa tuvassa jottain nähtävää. Ite se meni sänkyyn pitkäkseen. Menin tutkimaan piirongin pienten sivukaappien sisältöä. Siellä oli kaikkia mielenkiintosia pikkutavaroita, aika kulu mukavasti. Sillä kertaa sain palakaks makkeapussin, mutta myöhemmin pääsin Vieno-tätin kans Lappeenrantaan Anita-serkun huusholliin. Oltiin siellä het kolome viikkoa. Isäntäväki oli päivät töissä, myö kulettiin kaupungilla melekein jokapäivä. Oli se ihimeellistä ku kaupassa maito oli lasipullossa ja appelsiinilimunaati oli niin keltasta, että silimiä häikäs. Ja hyvvää se oli. Meijjän piti vielä kylläillä Anitan appivanhempien luona Savonlinnassa. Mullakin oli oikein pyhämekko völijyssä, mutta kengät oli jääny kottiin. Oli se vissiin niin tärkeä vierailu, että täti pyys äitiä lähettämmään ne postissa. Posti toimi hyvin siihen aikaan, minulle tuli pyhäkengät eikä tapahtunu etikettivirhettä. Olihan se mukava kolomeviikkonen, mutta veet tuli silimiin ku pääs kottiin. Oli vissiin ollu vähän ikävä.
Oltiin jo lähes aikuisia ku myö serkkutyttöjen kans myötiin lippuja Kyvyn lavalla. Hommaan houkutteli se, että pääs vähän kahtomaan ja lavan seinään nojjailemmaan ku lipunmyynti oli lopetettu. Ei siinä tainnu olla ku puoli tuntia aikaa, mutta hyvällä tuurilla saatto päästä vetäsemmään intiimit valssit. Pikkusen oikein palakkaakin saatiin, mikä sen mukavampaa.
Ku on sopiva houkutin ni asiat alakaa luistamaan, niinku yksissäkin talakoissa. Talakoomiehet oli syöny maittavat emännän keittämät lihaperut. Jäläkiruuaks oli vielä rusinasoppaa, sitä kehotti ottamaan, mutta kellekkään ei kelevannu. Totta niillä oli vielä hyvä ruuan maku suussa, eikä halunneet pilata sitä imelällä. Sillon isäntä haki kaapista viinapullon ja kaato sen soppakuppiin. Jo alako rusinasoppa maistumaan.
