Verstaan pihassa kokoustettiin. Eräs mies sanoi juuri lukeneensa seudun historiaa alkaen aina ennen
viimeistä suurta jääkautta (70 000v-10 000v sitten). Nyt valehtelet eräs sanoi, mitä tietoa sinulla on
niin varhaiselta ajalta? Eläpäs huoli, sanoi historiaa harrastanut, on löytynyt todisteita, että tässä
Hokkalan ympäristössä on ennen jääkautta elänyt yhtä kehittyneitä nisäkkäitä mitä nytkin. Noin 20
km päästä Hokkalasta Vimpelin Ryytimaan kalkkikivilouhoksen alueelta. Kallioperän ruhjeesta on
löytynyt suojaisa paikka, jota kilometrin paksuinen mannerjää ei ollut onnistunut murskaamaan.
Kymmenen metriä korkean moreenikerrostuman suojasta paljastui eloperäisen aineen kerrostuma,
missä oli puiden jäänteitä, joissa oli majavan hampaiden jälkiä selvästi. Puut eivät olleet lahonneet
hapettomassa ilmassa. Puiden lisäksi on arvioitu ainakin 100.000 vuotta.
Jääkauden väistyessä pohjoisessa, oli Keski-Eurooppa tundraa, jolla valtavat peuralaumat nilkat
naksuen vaelsivat. Jäätikön vetäytyessä pohjoiseen peurat, tykäten viileästä, seurasivat jäänreunan
mukana ja ihmiset, sudet ja ahmat seurasivat peuroja syöden, uusille seuduille. Tällä tavalla tulivat
asukkaat Suomeenkin, noin 7500-6500 v. eKr. Kivikautinen väestö levittäytyi pikkuhiljaa koko
nykyisen maamme alueelle. Ensimmäiset ihmiset saapuivat Kyyjärvelle aikavälillä n. 6500-4200 v.
eKr. Ihmiset käyttivät tienään Perhonjoen laaksoa ja Kyyjärveltä alkavaa Saarijärven reittiä.
Maaväylät puuttuivat, mitä nyt peuran ja hirvenpolkuja oli metsissä. Pitäjän alueella oli ajoittain
vain muutaman kymmenen ihmisen sukukylä. Varma asuinpaikka on ollut Noposenahon
Koivumäen luona. On ollut myös ajoittamattomia kivikauden asuinpaikkoja Kyyjärvellä. Tämä
tundralta tullut kansa sinnitteli aikansa maassamme ja katosi jäljettömiin.
Maa jäi tyhjäksi ihmisistä. Enää ei kuuluu loiskaus, kun järvilohi hyppäsi ylös tavoitellessaan
perhosta. Ei kuulunut ihmisolennon puhetta ja huutoja, vaan luonto äännähteli. Kuului tuulen
huminaa, sateenropina, koskien kohina, kevään henkäys havumetsissä, luonnon hiljaisuus,
suopursun lemu, öinen huuhkajan huilu, suden ulvonta, kuikan vihlova huuto, joutsenten trumpetti,
korpirastaan laulu, jota metsän sielu vaiti kuuntelee, kurjen huuto suolla, sammakon kurnutus,
kunnes kurki nielee sen, variksen vaakunta, kotkan vaivaton liito väljän taivaan kupolissa.
Sinertävissä kaukometsissä hirvet ja peurat tarpovat äärettömiä polkujaan. (Kaukana
tulevaisuudessa kehittyneempi ihminen kehitti kehittyneempiä ääniä luonnonäänien
vaimentamiseksi, polttomoottorin pärinän, joka kuuluu kaikkialta, jota ei pakoon pääse, edes
kaukaisissa metsissä tai aavoilla ulapoilla tai pohjolan rannattomilla soilla. Moderni ihminen on
kehittänyt äänen vahvistuslaitteet, joilla älämölö, möykkä ja melu ja soitinten vongutus voidaan
päästää ilmoille satoja kertoja vahvistettuina.)
Kivikauden ihmiset olivat kadonneet (tai olivatko sittenkään kaikki), Ottivat vähälukuiset
saamelaiset koko maan etelästä pohjoiseen. Suksi-sana Suomalais-ugrilaisissa kielissä ilmenee jo
3000 vuotta eKr, niin voidaan olettaa lappalaisten suksien suihkineen Suomen hangilla. Teitä ei
ollut, mutta sulanmaan aikana kulkuväylinä olivat vesireitit. Miten sitten oli mahdollista, että
lappalaiset puhuivat saamenkieltä, joka oli sukua suomenkielelle. Tämän selittää se, että saamelaiset
ja suomalaiset olivat asustelleet Uralin varjossa ja harjoittaneet kanssakäymistä.
Saamenkieli kuuluu uralilaisen kieliperheen Suomalais-ugrilaiseen haaraan. Saame on suomelle kaukaisempaa sukua, kuin Viro, mutta läheisempää, kuin Unkari. Saame ja itämerensuomalaiset kielet (karjala, viro, vepsä, vatja, liivi). ovat kehittyneet samasta kantakielestä, varhaiskantasasuomesta, jota on
puhuttu 3000-4000 vuotta sitten. Nykyään pohjoismaiden vanhin tunnettu kieli on saamenkieli ja
saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäisväestö. Kun suomalaiset alkoivat rynniä Suomenlahden
eteläpuolelta suomenniemelle ajanlaskumme alun tienoilla, saamelaiset joutuivat vetäytymään yhä
pohjoisemmaksi. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut aivan hetkessä, sillä esim. 1550 jämsäläiset
valittivat, että pohjanmaan lappalaiset ahdistelivat heitä heidän kalavesillään Saarijärven
pohjoisliepeillä. Lappalaiset jättivät runsaasti heihin viittaavia paikannimiä maastoon. Osa heistä
sulautui suomalaisväestöön. Jos pieni osa kivikauden väestöstä olisikin jäänyt eloon, niin olisiko
heidän perimäänsä siirtynyt lappalaisten kautta Suomalaisiin? (arkeologien jatkuvuusteoria vastaan
kielitieteilijöiden uudisasutusteoria ). Lappalaisten vetäytyessä hitaasti pohjoiseen heidän
tarvekalunsa kehittyivät, tarkoituksen mukaisen yksinkertaisiksi. Esim. kota kehittyi ajan myötä
tekniikaltaan sellaiseksi, että kovalla pakkasellakin pysyi siedettävän lämpöisenä hyvin pienellä
puumäärällä, mikä oli välttämätöntä, että pystyttiin asumaan hyvin vähäpuustoisessa maastossa.
Lappalaiset eivät saaneet olla rauhassa pohjolassakaan lantalaisista (etelän asukkaista). Vuonna
1277 Ruotsin kuningas Maunu antoi pirkkalaisille oikeuden lapinkäyntiin ja lappalaisten
verottamisesta ja verot menivät valtiolle. Kun itsenäisessä Suomessa tuli opetusvelvollisuus
pakolliseksi kerättiin laajalla alueella asuneet saamelaislapset ensiluokkalaisista lähtien asuntoloihin
koulujen läheisyyteen, missä pidettiin kova kuri. Korkeat kouluviranomaiset halusivat kasvattaa
lapsista suomalaisia. Opetus tapahtui vain saamenkieltä osaaville lapsille suomeksi ja jos
välitunnilla puhui saamea sai rangaistuksen. Tämä oli yleinen käytäntö vähemmistöjä kohtaan
ympäri maailman. Pohjois-Norjassa eli Ruijassa asuva suomalaisperäinen väestö kveenit puhuivat
kveeniä (=murteellista suomea), joutuivat koulussa puhumaan vain norjaa. Kveenin puhumisesta
välitunnilla ja vapaa-ajalla rangaistiin. Myös Suomessa ilmestyneet heimoaatelehdet antoivat lisää
vauhtia kveenien norjalaistumiseen. Esimerkiksi ”Aitosuomalaisen” kansilehdellä oli Suomeen
yhdistetty Itä- karjala, Inkeri, Ruotsiin Länsipohja ja Norja Ruija. Siinä oli teksti: Suomi
kansallisvaltioksi, Suomen heimo yhtenäiseksi. 1900- luvun toisella puoliskolla melkein unholaan
ajettua Kveenin –kieltä palautetaan. Ensiksi Vesisaaren lukiossa aloitettiin suomenkielinen linja.
Ruijan Kaiku-lehti alkoi ilmestyä. Siinä on artikkeleita Kveeniksi, Suomeksi ja Norjaksi. . On myös
julkaistu Kveeninkielistä kaunokirjallisuutta. Suomen vuoden 2000 perustuslaissa säädetään 17
pykälässä oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin, että saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus
ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamenkieltä
viranomaisessa säädetään lailla. Saamelaisten etuja Suomessa valvoo saamelaisvaltuuskunta, joka
valittiin ensimmäisen kerran 1975. Hokkalan naapurikylän nimi Möksy juontaa juurensa lappalais-
peräisestä sanasta moksi, mikä tarkoittaa veden yli kulkemista. Korpilahdella on Moksin kylä. Pari
vuotta sitten eräs abiturientti kirjoitti ylioppilaskokeen aineen saamenkielellä hyväksytysti.
Saamelaiset ovat pitäneet kansaansa vuosisatoja elontiellä, mitä uskomattomimman ankarissa
luonnon olosuhteissa. Heidän niukkaa toimeentuloa on kalvaneet lisäksi etelän lantalaiset, jotka
ovat tehneet väkivaltaisia verotus- ja ryöstöretkiä lapinmaahan.
Todennäköisesti suomalaiset ja virolaiset ovat olleet samaa kansaa ja puhuneet samaa kieltä. Tämän
kielen kaikki puhujat ovat asuneet Suomenlahden eteläpuolella, nykyisen Viron eteläosan tienoilla,
sekä sieltä etelään ja itään laajalla alueella. Heidän puhumaansa kieltä nimitetään kantasuomeksi ja
sitä puhuttiin vuodesta 500 eKr vuoteen nolla. Suomi ja Viro alkoivat eriytyä 100v. jKr, kun
nykyisten suomalaisten esi-isät olivat jo jonkin aikaa alkaneet siirtyä Suomenlahden
pohjoispuolelle, nykyisten virolaisten esi-isien jäädessä entisille asuinsijoille. Kielet olivat
todennäköisesti kuitenkin vielä satoja vuosia muistuttaneet lähes täysin toisiaan. Varsinainen
eriytyminen on tapahtunut ensimmäisen vuosituhannen lopusta alkaen.
Heti jääkauden, n. 7500 eKr, loputtua Etelä-Suomeen ja Karjalaan siirtyi väestöä Venäjän arktiselta
alueelta ja eteläiseltä havumetsä vyöhykkeeltä. Tämä väestö sinnitteli pitkän ajan ja katosi
jäljettömiin. Seuraavaksi ottivat harvalukuiset lappalaiset Suomenmaan käyttöönsä.
Jo ennen ajanlaskumme alkua Virossa väki lisääntyi ja alkoi olemaan ahdasta. Idässä ja etelässä oli
muita kansoja ja lännessä ja pohjoisessa meri. Joku oli kiertänyt pohjoisen meren (Suomenlahden)
itään ympäri jalkapatikassa pohjoispuolelle ja tuli parin vuoden päästä ihme kyllä hengissä takaisin.
Hän kertoi, että siellä oli koskematon maa ja meri ei ollut kovin leveä. Kun meri oli tyyni lähdettiin
ylittämään sitä heppoisilla ruuhilla ja rantaveteen tarkoitetuilla pienillä paateilla. Merikelpoisia
veneitä ei osattu tehdä, kun niitä ei oltu tarvittu. Moni hukkui, kun tuuli nousi. Sitten opittiin
rakentamaan merikelpoisia veneitä ja muuttoliike Suomeen alkoi sujua. Kristuksen syntymän
aikaan Lounais-suomessa ja Vakka-suomessa olivat selvät asutussaarekkeet. Asutus levisi
Kokemäen jokea pitkin Hämeeseen. Asutus keskittyi Vanajaveden ympäristöön. Suomalaiset elivät
perhekunnittain, eikä he olleet luoneet löyhääkään Valtion tapaista yhteen liittymää. Noin v. 600
alettiin rakentaa muinaislinnoja puolustus tarkoituksiin. N. 1000 alkoi näkyä merkkejä
Kristinuskosta. V. 1149 hämäläiset saivat kyhättyä sotajoukon ja kävivät häviämässä vatjalaisille ja
novgorodilaisille. Ruotsalaisten organisaatiokyky oli kuin toisesta maailmansodasta. He kehittivät
valtion, kuningaskunnan. 1155 Ruotsin kruununtavoittelija Eerik ja piispa Henrik tekivät
ensimmäisen ristiretken Lounais-Suomeen. Ruotsin valta alkoi tästä ja Suomi oli Ruotsin lääninä,
Österlundina, eli Itämaana vuoteen 1808 asti, eli 653 vuotta. (Silmäilty muun muassa julkaisuja:
Kyyjärvenkirja, toimittanut J. Koponen. R. Kallio Vanhan Saarijärven historia. H. Junnila Alajärven
historia. Keskisuomalainen. Suomen perustuslaki. T.J. Itkonen Suomen lappalaiset. H.K. Eriksen
Rajaseudun vaeltajia. Ruijan Kaiku-lehti. M. Muumäki- R. Pylkkänen, tere, tere sano se viroksi).
Kertoja lopetti ja pyyhki lakilla hikeä otsaltaan. Tulipa taas innostuttua luennoimaan. Olette
sisukkaita, kun jaksoitte kuunnella näin kauan tällaisella helteellä.
Maantieltä Hirvikankaan takaa, alkoi kuulua äreää 2-tahtimoottorin äännähtelyä, mikä paisui
useamman koneen kuorolauluksi. Metsän siimeksestä putkahti ensimmäisenä Jawa 250. Sitten tuli
harvassa jonossa muita pyöriä, kuten MZ, Tähtipyörä, IC, Husqvarna, Pannoni, Czepel, yli tusinan
verran, muutamissa kyytiläinen mukana. Siinä kulki vehkaperäisten karavaani Paalijärven lavalle
tansseihin. Vehkaperä 3 km Hokkalasta kaakkoon sijaitseva naapurikylä, oli siitä tunnettu, että
siellä joka talossa oli moottoripyörä tai kaksi.
Hannes Keskitalo
