Kyyjärven-Karstulan Paikallisosuuspankki. Tervolassa pysähdyimme Kirkkoniemeen ja
tutustuimme kolmeen kirkkoon, joista vanhin rakennettu 1687-1689. Vanha kirkko toimii
seurakunnan tilaisuuksien pitopaikkana kesäisin, jouluna ja pääsiäisenä. Vieressä Tervolan
iso kirkko, joka vetää parhaimmillaan jopa 1810 henkeä. Kolmas on seurakuntatalo,joka
toimii talvisin kirkkona. Nykyään seurakunnan väkimäärä on vajaat 3000 henkilöä. Kirkkoon
tutustumisen jälkeen ajoimme takaisin Kemijoen yli valtatie neljälle ja poikkesimme läheisellä
huoltoasemalla lounastamaan.
Matkamme linja-autossa ei ollut pelkkää istumista: matkanjohtajan lisäksi retkeläisillä oli
ohjelmaa. Nautimme hupaisista tarinoista, henkilökohtaisista kokemuksista, runoista ja
tietokilpailuista. Pentti Haukkala lauloi ja välillä veti yhteislaulua. Sodankylään saavuimme
ajoissa ja vanhan kirkon opas oli paikalla. Hän esitteli vuonna 1689 rakennetun puukirkon.
Kirkkovierailun jälkeen nautimme Annen ja Jari-Pekan tarjoamat "kirkkokahvit" kirkon
parkkipaikalla.
Sodankylän jälkeen oli päivän viimeinen pikataival kohti Ivaloa, jossa yövyimme hotelli
Ivalossa. Perillä majoituimme hotelliin, söimme illallisen seisovasta pöydästä. Ruuan jälkeen
oli pakko lähteä kävelemään ja katsomaan Ivalon keskustaa. Parin kilometrin päässä
sijaitsee Suomen pohjoisin varuskunta, Lapin Rajavartiosto. Iltakävelyn jälkeen hotellissa oli
mahdollista saunoa ja uida. Osa otti ilon irti näistä nautinnoista. Sää suosi meitä koko
päivän, ja aurinko paistoi vielä Ivalossakin.
Perjantai-aamu avautui myös aurinkoisena. Ajelimme Ivalon keskustan läpi kohti kirkkoa.
Kirkon ovet olivat kuitenkin lukossa ja aamuhartaus pidettiin autossa. Pysähdyimme
Karhujärvellä matkamuistomyymälässä ja muutama retkeläinen kiipesi tikkaita pitkin
Karhunpesäkivelle. Matka jatkui Kaamasen kautta kohti Utsjokea. Hieno auringonpaiste oli
seuranamme ja Lapin kaunis keltainen ruska. Kevon luonnonpuiston reunalla joimme jälleen
hyvät päiväkahvit. Ihmettelimme, että meillä on hyvä linja-auto, joka keittää kahvit, leipoo
leivät, kakut, keksit ym:t herkut. On emäntä mukana ja isäntä sekä monta tarjoilijaa. Utsjoen
kirkon eteen Jari-Pekka sompaili mutkaista kapeaa tietä. Kirkossa lauloimme virren ja
matkanjohtaja esitteli v.1850 -1853 rakennetun kirkon, joka on joskus äänestetty Suomen
kauneimmaksi kirkoksi. Saamelaisten värit olivat kirkkotekstiileissä ja penkkien
pehmusteiden päällisinä. Kirkosta kävelimme läheiselle Kirkkotuville. Niissä kauempaa
jumalanpalvelukseen tulleet seurakuntalaiset yöpyivät. Kirkkotuvista kertoili
vapaaehtoistyöntekijä, joka tarjosi kahvia ja lettuja lähetystyön hyväksi. Matka jatkui Utsjoen
kirkonkylän läpi Tenojoki vartta Nuorgamiin, jossa pysähdyimme Euroopan unionin
pohjoisimmassa pisteessä. Ylitimme Norjan rajan ilman mitään muodollisuuksia ihan
niinkuin olisimme samassa maassa. Hetken ajettuamme kaukaa siinsi Varanginvuono,
jonka reunoja ajelimme lopun päivää. Poikkesimme “pikku-Suomessa”, Pykeijassa. Pykeijaan
muutti lähinnä Pohjois-Suomesta 1800-luvulla ihmisiä köyhyyden ja nälän ajamina hyvien
kala-apojen äärelle. Ensimmäiset suomalaiset muuttivat Pykeijaan v.1839. Tutustuimme
tähän pieneen kalastajakylään, kävimme kaupassa, jossa meitä palveltiin sujuvalla
suomenkielellä. Nykyisin kalastusta tärkeämpi on kuningas krapu, jota pyydetään Varangin
vuonosta ja lisäksi turismi. Emme kuitenkaan käyneet Jäämeren saunassa, jota
Pykeijan-Elsa olisi tarjonnut, jos olisi ollut kotona.Joimme Annen ja Jari-Pekan sekä
avustajien tarjoamat hyvät suomalaiset kahvit keskellä kylää. Palasimme kapeaa tietä
takaisin valtatielle. Tie Pykeijaan on rakennettu vasta v.1962. Ajelimme hienojen ylänkö
seutujen kautta vuonon rantoja mukaillen kohti Etelä-Varangin kunnan keskuspaikkaan
Kirkkoniemelle. Kirkkoniemen torilla oli juhlat ja kuoro lauloi ja soittokunta soitti kauniisti.
Katselimme keskustaa, kaunista kirkkoa, satamaa ja tehtaita. Näimme myös sairaalan, johon
Betset Kyyjärveltä oli valmistanut elementit. Katselimme kaunista v.1959 rakennettua
kirkkoa. Aikaisempi kirkko niinkuin koko kaupunki tuhoutui Neuvostoliittolaisten
pommituksissa v.1944.Yövyimme torin laidalla olevassa Scandic hotellissa. Ennen illallista
kävimme katsomassa, ihanko meitä varten kuoro ja soittokunta oli paikalla? Ehkä ei aivan
meitä varten, mutta siellä vietettiin kulttuurin juhlaa ja patsaan paljastustilaisuutta. Illallinen
nautittiin pitkästi ja hartaasti hotellissa.
Lauantai-aamu Norjan Kirkkoniemessä oli kauniin aurinkoinen. Aamupala oli runsas, ettei
ehtinyt kaikkia kupposia kokeilla, kun maha toppasi. Lähdimme Kirkkoniemestä hitaasti
katsellen näköaloja. Venäjän rajalle oli keskustasta vain 8 km, mutta kukaan ei suostunut
retkeläisistä katselemaan, miltä Petsamo näyttäisi rajan takaa. Aurinko paistoi kuin kesällä,
lauloimme virsiä ja kuuntelimme aamuhartautta. Pian tulimme Näätämöön ja pysähdyimme
kauppaan. Matka jatkui Sevettijärvelle, jossa pysähdyimme katsomaan ortodoksikirkkoa,
joka on rakennettu v.1952. Sodan jälkeen Petsamosta tuli evakkona kolttasaamelaisia
Sevettijärvelle. He olivat ortodokseja. Kävelimme hautausmaalla ja ihailimme kauniita
jäkälällä päällystettyjä hautakumpuja. Kirkon parkkipaikalla taas nautimme hyvät voileipä
kahvit. Inarinjärven rantamia myötäillen tulimme Kaamaseen ja edelleen Inarin kirkonkylään.
Inarissa aurinkoista ja lämmintä oli +22 astetta. Kävelimme järven rantamilla ja osa teki
ostoksia kaupassa. Inarin saamelaiskirkossa meillä oli viikkomessu, jonka toimitti
paikallinen pappi, rovasti Mauno Hepola. Messun jälkeen suntio tarjosi eteisessä kahvit
keksin kera, vahvistettuna linja-autosta tuoduilla eväillä. Päivän viimeinen etappi oli Ivalon
kautta Saariselälle. Poikkesimme Kaunispään huipulla katselemassa vähän maisemia ja
valokuvaamassa. Päivän päätteeksi ajoimme Saariselän keskustaan, jossa yövyimme
Kylpylähotellissa. Siellä söimme illallisen, kävimme vähän kävelemässä ja mahdollisuus oli
myös kylpylässä käyntiin. Monet polskivat altailla ja hieroivat paikkojaan poreissa.
Sunnuntaiaamu Saariselällä oli harmaa. Aluksi käytiin Saariselän kappelissa, joka on pyhän
Paavalin kappeli ja valmistunut v.1996. Honkarakenne Karstulasta on toimittanut hirret.
Kaunis kappeli, jonka alttaritaulu avautuu Saariselän luontoon. Aamuhartauden jälkeen
Sirkka-Liisa Oikari järjesti meille tietovisan, Saimme aivojumppaa, kun mietimme, mikä nimi
puuttuvien kirjainten takana on. Jotkut onnistuivat tosi hyvin. Sen jälkeen oli arvanmyyntiä ja
kuulimme välissä mukavia juttuja. Sodankylän ja Rovaniemen rajamailla meillä oli viimeiset
bussikahvit voileipien ja muiden herkkujen kanssa. Hyvältä maistui eikä kukaan kastunut
harmaasta säästä huolimatta. Joulupukin Maassa Rovaniemellä pysähdyimme
kuuntelemaan ja katselemaan jouluista tunnelmaa ja joku löysi tuliaistavaroitakin.
Seuraavaksi pysähdyimme Norvajärvellä saksalaisten sotilaiden mausoleumissa, jossa
lepäsi 2419 Suomen rintamilla taistellutta saksalaista sotilasta.. Bussilta kävelimme hyvää
polkua 0,5 km. Hienolla paikalla sijaitsi tuo vaikuttava leposija. Mausoleumin eteis osassa
sijaitsi veistos, jonka aihe oli “Äiti ja Poika”. Mausoleumin sisällä oli haudattujen ruumiit
tarkassa järjestyksessä. Nuoria ja parhaassa iässä olevia miehiä. Mausoleumi oli vihitty
käyttöön v.1963.
Matka jatkui Tervolaan, jossa söimme hyvän lounaan. Sitten ajoimme sillan yli Kemijoen
eteläpuolelle ja ihailimme komeita lehmiä ja hyvin hoidettuja peltoja. Petäjäskosken sillan
kautta palasimme joen pohjoispuolelle rantatielle. Keminmaan Liedakkalan kylää esittelivät
Erkki Heinola ja Helena Ulvo ja samalla omia lapsuuden ja sukunsa vaiheita. Lopuksi
katselimme Keminmaan vanhaa kivikirkkoa ja uutta kirkkoa bussista päin. Oulun kautta
ajoimme Raaheen, jossa meitä odotti tuttu pappi Markus Tuukkanen. Hän esitteli meille
Raahen uuden seurakuntakeskuksen ja-salin, kertoi seurakunnan elämästä ja piti meille
iltahartauden. Lopuksi joimme Raahen emäntien tarjoamat voileipäkahvit.
Loppumatka kului leppoisasti ja suoritettiin arvonta. Arvottavaa oli kertynyt runsaasti ja arvat
tuottivat hienon summan Ukrainan lapsille SPR:n kautta. Matkasta tunsimme jälleen suurta
kiitosta Taivaan Isälle, Reijo Uusisalo Oy:lle Jari-Pekalle ja Annelle sekä monille retkeläisille,
jotka olivat leiponeet meille hyviä eväitä matkalle. Kiitokset myös teille, jotka esititte meille
mukavaa ohjelmaa bussimatkalla.
Vakaasti ajattelimme, ettei tämäkään tainnut vielä olla viimeinen ruskaretki. Jos Jumala suo
niin toisena syyskuun viikonvaihteena vuonna 2024 taas mennään. Monet halusivat jo
ilmoittautua ja vielä jäi muutamia paikkoja niille, jotka haluavat mukaan. Ilmoittautua voi
Jari-Pekka Uusisalolle puh 040 0345418.
Olavi Vallivaara
