Ennenvanhaan miehet ei palijon tukkinu hellan viereen puurokattilaa sekottelemaan. Jotkut oli kyllä erikoistunu mutinkeittoon. Ainakin tätin mies, Kauno oli hyvä mutinkeittäjä. Paisto kuulemma siihen vielä siankylykeä lisäks. Hyvvää varmaan oli, en kyllä ikkään päässy Kaunon muttia maistamaan.
Meilläkin äiti hoiti ruokahommat, huushollin ja navettatyöt. Isä keitti joskus halakoperuja. Muistan sen kerran keittäneen makkarakeittoa, eli makkaraperuja, niinku ruukattiin sannoa. Äiti ootti meijjän nuorimmaista ja se oli neuvolasta määrätty Jyväskyllään lääkärin syyniin. Se lähti linija-autossa matkaan. Isä keitti ne makkaraperut siks ku äiti tuli takasin. Eihän se pystyny niitä syömään ku sen teki niin pahhaa. Eikä se koko elämäsä aikana tykänny makkaraperusta. Minä en muista tuosta muuta ku että äiti toi tuliaisiks leivoksia. Ne oli oikein valakosessa pahavilaatikossa. Illemmalla saatiin ne syyvvä. Päällä oli kuorrutusta ja hilloa, oli se vähän erilaista ku nisukukko. Piti hittaasti maiskutella, että piisas kauemmin.
En muista isän muita keitoksia. Kallaa se kyllä paisto. Melekein ympäri vuojen oli pyyvvyksiä järvessä ja saalistakin tuli aika hyvin. Ahaventa ja haukea isä paisto voissa, joskus kuhhaakin. Lahanaa suolattiin issoon lasipurkkiin, matteesta äiti keitti maukasta keittoa.
Sienimetässä isä tykkäs kulukea, keräs karvalaukkuja ja haapasieniä. Niitä se sitten keitteli ja pieni sipulin kans leivän päälle. Mahottoman hyvvää perunkastetta niistä tehtiin. Siihen aikaan sienestys ei ainakaan meijjän kulumilla ollu ylleistä. Isä ja Martti-setä oli kyllä innokkaita, ehkä se oli sukuvika. Niijjen eno, Honkalehon Eemeli oli kans sienestäjä. Anita-serkku oli kerran päässy näkemään ku Eemeli paisto sieniä ja sipulia voissa ja laitto leivän päälle. Ensimmäistä kertaa elämässään serkkukin sai maistaa semmosta kurmeeta. Eemeli oli aikaasa eellä. Oli siinä leipojankin vikkaa. Se kuulemma pyöräytti tuosta vaan hyvän sokurikakun jos ei sattunu olemaan kahavileipää ku vieras pistäänty tuppaan.
Eino-setältäkin kävi ruuanlaitto laatuun. Ja kakun leipominenkin onnistu. Oon kuullu, että setä leipo kerran kakun tyttärentyttäresä kans. Kaikki suju hyvin ja kakku oli kommea. Maku oli erikoinen, siinä oli outo aromi. Kaikki oli tehty viimesenpäälle oikein, mutta vuoka oli leivitetty maustetulla korppujauholla. Se maustehan soppii paremmin lihapulliin. Tuskinpa kakku syömätä jäi, hyvät aineet ja kaikki ihimisravinnoks kelepaavia.
Nykyään ei oo niin nuukaa kuka perheen mutit keittää. Miesväki häärää hellan ääressä niinku ei ois ikkään muuta tehenykkään. Monille se on jopa mieluinen harrastus. Ei olla niin avuttomia ku yks nuori mies vuoskymmeniä sitten. Se sano: ”Kyllä minä oon niin huono nuissa keittiöhommissa. Mutta mulla on heleppoa, äiti keittää illalla veen valamiiks, ni minä vain aamulla lämmitän.”
