Autoremonttipajan pihaan oli taas kokoontunut miehiä, pikkupoikia norkoili siinä uteliaina. Yksi
miehistä kysyi, että olikohan siinä perää, että Hokkalan talon isäntä oli muinoin kuollut nälkään.
Siinäpä olikin kalman hajuinen ja ahdistusta herättävä kysymys, sanoi lukutoukan näköinen rillipää.
Kun ihmisen syntymä on monesti iloinen tapahtuma, niin ennen pitkää ahdistava viikatemies,
kuolema, niittää tavalla tai toisella, elämänrungon poikki. Kuolema on yhtä luonnollinen, kuin
syntymäkin elävässä luonnossa ja sitä ei voi estää. Hokkalan talon isäntä Heikki Antinpoika kuoli
nälkään suurina kuolonvuosina 1695-1696. Yhtä säälittävästi kävi nimikaimalle Heikki
Antinpojalle, joka oli 1693-1696 Vähä-Nopolan isäntä Kyyjärven länsirannalla. Koko ihmiskunnan
historiassa merkittävä osa ihmisistä on elänyt nälkärajan alapuolella ja nyttemmin heidän
lukumääränsä on miljardeja.(ihmisiä maapallolla yli 9 miljardia)
Kun suomalaiset alkoivat muuttaa Virosta noin vuoden nolla kahta puolen Suomenniemelle, asusti
täällä alkuperäiskansa, Saamenkieltä puhuvat saamelaiset. (Nykyään enää saamelaiset ovat
Euroopan viimeinen alkuperäiskieli). Nämä lappalaiset käyttivät koko maata metsästys-kalastus- ja
poronhoitoalueenaan. Suomalaisten väestönpaine pakotti harvalukuisemmat saamelaiset,
vuosisatojen myötä, perääntymään lyhyen keskiyön auringon ja kesän pitkän synkeän kaamoksen
pohjolaan. He elivät riistalla ja kaloilla viljelemättä maata. Heitä oli niin vähän luonnonantiin
verrattuna, että ei tarvinnut nähdä nälkää.
Suomalaisilla oli myöskin ensin metsästys ja kalastus ja marjan- ja sienenkeräily pääelinkeinona.
Sitten myöhemmin, kun viljasta tuli pääravinto, ei sen kasvattaminen ollutkaan ongelmatonta.
Täällä kylmässä pohjolassa säiden vaihtelu vaikutti kasvuun. Katovuosia aiheuttivat mm. liiallinen
kuivuus, rankat vesi-, rae- ja lumisateet keväällä ja syksyllä ja pahin oli halla. Monesti vuodenajat
eivät olleet kohdallaan: esim. kesä oli myöhässä ja kasvukausi jäi liian lyhyeksi. Kosteus häiritsi
korjuuta.
Katovuosia oli ympäri maata, oli lievempiä ja rankempia mm. 1580, 1581, 1601, 1602, 1620, 1633,
1634, 1635, 1641, 1658, 1663, 1693, 1694, 1695, 1696, 21697, 1703, 1705, 1709, 1726, 1740,
1741,
1756, 1763, 1769, 1776, 1783, 1784, 1785, 1820- luvun alussa oli ja myös 1861-1868. Noista
synkeistä vuosiluvuista voi päätellä, että viljaravinto oli hakusassa. Myös kalat järvissä jostakin
syystä vähenivät. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vähillä kaloreilla suomalaiset pysyivät
hengissä ja vielä lisääntyivätkin elon pitkässä juoksussa. Taudit seurasivat nälkää iskien tappavasti
heikkokuntoisiin ihmisiin. Ilmassa liihotteli uhria etsien monenmoisia surmanenkeleitä, kuten esim.
lentävä keuhkotauti, hinkuyskä, isorokko, tappava tuhkarokko, lavantauti, kolera, rutto, punatauti,
aliravitsemus ym.
Suuret kuolonvuodet 1695-1697 olivat pahimpia nälkävuosia Suomen historiassa. Esimerkkinä
säästä mainitaan, että jo helmikuussa lumi suli ja ruoho alkoi kasvaa, minkä pakkanen heti tuhosi.
Kevät myös myöhästyi, kun tuli takatalvi ja kesä oli sateinen. Elokuun puolessa välissä tuli niin
armoton halla, että rukiintähkät jäätyivät. Kahden viikon päästä hyytävä halla uusiutui. Siitä johtui,
että kevätviljatkin tuhoutuivat. Suurina kuolonvuosina 1695-1697 Vanhan Saarijärven, mihin
Kyyjärvikin kuului, talojen isännistä kuoli nälkään ja kulkutauteihin 37,5 prosenttia. Näiden
vainajien joukossa olivat myös edellä mainitut Hokkalan ja Vähä-Nopolan isäntävainaat.
Saarijärven pitäjän, mihin Kyyjärvikin kuului, 1800 asukkaasta oli kadon jälkeen hengissä vain
toistatuhatta. Vasta 63 vuoden päästä Suur-Saarijärven väestö saavutti sen tason, minkä oli ennen
suuria kuolonvuosia. Suurina kuolonvuosia Suomen puolimiljoonaisesta väestöstä kuoli kolmasosa.
1600-luvun lopulta alkoi 25 v. kestänyt onnettomuuksien kausi, mikä lopetti Ruotsin suurvalta-
aseman. Tällöin vitsauksia Suomessa olivat suurten kuolonvuosien jälkeen mm. 1703 palasi ankara
kato, mitä tietenkin seurasi kulkutaudit, aliravitsemus, sota seuraten toisiaan, kuin ilmestyskirjan
kaameat ratsastajat. V. 1700-1721 oli suuri Pohjan sota, missä Ruotsi oli osapuolena. Venäläisten
hyökkäys Suomeen alkoi 1710, ja johti Suomen miehitykseen. Isovihan aikana 1714-1721
venäläiset kohtelivat suomalaisia julmemmin, kuin missään maittemme välisissä sodissa. Nähtävästi
Pietari Suuri oli määrännyt kansanmurhan suomalaisten nujertamiseksi. Isovihan aikana 1714-1721
Hokkalan talo autioitui 8 vuodeksi. Pikkuvihan 1741-1743 venäläis-miehityksen aikana Hokkalan
talo autioitui 2 vuodeksi.
Esimerkiksi 1600-luvulla heikkoja vuodentuloja oli lähes jokaisella vuosikymmenellä.
Avustusviljan tuonti harvaan asuttuihin korpipitäjiin oli lähes yhtä tyhjän kanssa. Tiet olivat niin
kehnoja, että kärrypelillä liikkuminen oli lähes mahdotonta. Talvella sujui vähän helpommin, kun
ajettiin reellä jäätyneitä vesistöjä pitkin ja sulan veden aikana soutamalla. Kulku oli hidasta ja
kuormat pieniä. Viljaa oli niukasti kaupan, eikä nälkäisillä ollut millä maksaa.
Kaikki Suomessa eivät tietenkään olleet nälkiintyneitä kuten esim. Ruotsin käskynhaltia hoveineen
ja vartiosotilaineen Turussa. Nälkää eivät nähneet aateliset ja valtion- ja kirkon virkamiehet ja isot
kauppaporvarit ja suurtalolliset ym. Kuitenkin tavallisen kansan nälkäiset suolet mourusivat, kuin
kollikissat keväällä. Oli turvauduttava epäterveellisiin, mahaa turvottaviin hätäleipiin, kuten
männystä tehtyyn pettuleipään ja muista kasveista tehtyihin leipiin. Taudit tarttuivat hanakasti
aliravittuihin ihmisparkoihin, joita siirtyi tuonpuoleisiin vähän väliä.
Ruotsin armeijan suomalaiset sotilaat toivat perunan Saksasta. Pommerin sodasta. V. 1762, kun
kasvia levitettiin ympäri maata, niin viljelyneuvontaa ei juuri ollut. Niinpä luultiin, että varren
latvassa olevat vihreät nuput olivat syötäviä osia ja niistä tulikin kitkerä soppa. Nauris oli
makoisampi, eikä siitä hevin luovuttu. Sitten kun opittiin kaivamaan mukulat maasta, niin perunaa
nimitettiin makoisuutensa vuoksi maaomenaksi. Ravinteikkaan perunan vuoksi kansanterveys
parani hypähtäen ja lapsikuolleisuus väheni. Perunan ravintoarvot oli huomattavasti parempi, kuin
nauriin, joka alkoi mätänemään talvella. Peruna säilyi pilaantumatta kellarissa syksystä kevääseen.
Jotkut kuitenkin viljelivät perunan lisäksi varman päälle, sillä nauriin lehdet kestivät paremmin
pakkasta, kuin potaatin varret. Kun puhutaan ruhtinaiden loistavasta elintasosta ei se yltänyt ohi
nykyisen keskiluokkaisen suomalaisen elintason. Ruhtinaan ruoka oli yksitoikkoisempaa ja
epäterveellisempää. Terveydenhoito oli nollatasoa ja perustui poppaukkojen oivalluksiin ja lääkkeet
olivat heidän mielikuvituksessaan, ilman mitään tieteellistä testausta, kehittyneitä tököttejä.
Jatkuvasti sotaa käyvä suurvalta Ruotsin armeijan välskäreiden raajojen amputointitaito oli
kehittynyt huipputehokkaaksi. Esim. reisiamputoinnissa pehmyt kudokset käärittiin reiden päälle.
Sitten sahattiin ripeästi reisiluu poikki vauriokohdan yläpuolelta ja pehmytkudokset vedettiin
tyngän yli. Toimenpide kesti vain muutamia minuutteja ja niin sen täytyikin olla, ettei pitkitetty
potilaan hirvittävää tuskaa, sillä puudutusaineita ei ollut muuta kuin joskus alkoholia. Ihmisen
elinikä oli tuolloin 1700-luvulla huomattavasti lyhyempi, kuin nykyisin. Niin myös oli useimmilla
ruhtinailla.
Suomen sodan 1808-1809 seuraamukset Suomen rahvaalle olivat lähes yhtä tuhoisat, kuin suurten
kuolonvuosien (1695-1697) vauriot. Ruotsi menetti itäisen maakuntansa, Suomen, Venäjälle.
Valtiollisesti Suomen asema kohosi, kun Venäjän Tsaari teki siitä keisarillisen autonomisen
suuriruhtinaskunnan. Oli itsemääräämisoikeus sisäisissä asioissa. Suomen sodan hinta oli kallis
Suomelle, niin että kolmasosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Nämä kuolemat ylsivät lähes
samaan kokoluokkaan kuin 1600-luvun lopun suuret kuolonvuodet. Esimerkiksi Saarijärven
pitäjässä, johon Kyyjärvi kuului, joka viides menehtyi. Sotajoukkojahan seurasivat tartuntataudit.
Kun sotilaat verottivat paikallisen väestön heikkoja muonavaroja, tuli siviileille nälänhätä ja he
altistuivat herkästi sotilaiden perässä liihottaville viruksille ja bakteereille. Itse sotajoukkojen
tappiot olivat pienet, verrattuna siviileihin. Esim. Kyyjärven Lintulahden taistelussa 3.7.1808 kuoli
Ruotsin armeijan suomalaisia sotilaita 27, haavoittui 24 ja katosi 88. Sotilaskarkuruus näytti olevan
suurta. Perhon Kokkonevan taistelussa 11.7.1808 tuli 25 kuollutta, haavoittui 143 ja kadonneita ei
ilmoitettu. Karstulan taistelussa 21.8.1808 kuoli 4, haavoittui 113 ja kuolleet ja kadonneet 195.
Sotilaat levittivät mm. isorokkoa ja lavantautia siviileihin. Joskus suurvalta Ruotsinsotajoukoissa on
tautikuolleisuus ollut jopa 40 prosenttia. Suomen sodassa siviiliväestöä menehtyi 120 000. Väkiluku
oli ennen sotaa v. 1807 907 000 ja sodan jälkeen 1809 855 000.
Von Fieandtin joukot palasivat Lintulahteen 20.7.1808 ja alkoivat haudata suomalaisten ja
venäläisten sankarivainajia, jotka olivat paisuneet kiiltävänmustiksi heleässä heinäkuun helteessä yli
2 viikkoa maatessaan. Kalman yököttävä imelä haju täytti koko kylän. Mahtoivat ruumiit olla
melkoisia taudin pesiä. Sotajoukot tramppasivat kujan täyteisenä pitkänä jonona kesällä 1808
pyssyineen, miekkoineen, tykkeineen, kuormineen, sankkoine pölyineen ja edessä ratsasti
piippusuinen everstiluutnantti edestakaisin Perhon, Kyyjärven ja Karstulan väliä.
Hokkalalaisen Kalle Parkkosen, Sara-aholaisen Vaito Parkkosen ja kirkonkylässä asuneen Herman
Parkkosen isän Johan Eliaksenpoika Parkkosen, eli Sara-Jussin vaari Matti Matinpoika (Mats
Mårtenson) Parkkonen s. 1758, kuoli 9.12.1808 kuumeeseen 50-vuotiaana. Nyt voisi arvuutella, että
oliko hänen kuoleman tautinsa sotajoukkojen tuomaa. Siihen ei löydy vastausta.
Heikkoja vuodentuloja oli lähes jokaisella kymmenluvulla vuosisadoilla 1700 ja 1800. Viimeiset
pahat kuolonvuodet olivat 1866-1868, milloin Karstulassa, mihin Kyyjärvi kuului, kuoli nälkään ja
lavantautiin 754 henkeä. Halla oli keskeinen syy puutteeseen. Sateet häiritsivät viljan korjuuta.
kasvukausi jäi lyhyeksi. Eräänä vuonna ensilumi satoi 20 syyskuuta vesisateen jälkeen. Tämän
jälkeen lunta satoi päivittäin. Viljankorjuu oli toivotonta kohmeisesta maasta. Perunat jäätyivät
peltoon. 1867 järvet olivat jäässä kesäkuun alussa. Ajettiin hevosella järvenjäätä toukokuun lopussa
ja jalkamiehet kulkivat jäätä myöten järven yli kesäkuun alussa.
Nyt kun taas v. 1866-1868 vilja alkoi loppua oli turvauduttava vanhaan tuttuun suolentäyttäjään
hätäleipään. Sitä osattiin tehdä parin tuhannen vuoden kokemuksella monensorttista. Pettuleipä,
joka tehtiin männyn nilasta oli paras maultaan. rusa-leipä oli inhottavaa. Se tehtiin hallan
vioittamista jyvistä, heinänsiemenistä, viljantomusta ja tähkistä ja oli mustaa. Tehtiin ruis-
olkileipää. 10 km päässä Hokkalasta Linkkilän ukko sotki leipään savea. Jäkälä leipä oli porojen
ruokaa ja meinasi ihmisen tappaa. Luuleipä maistui manalalle. Kuivatettiin vesisammalta. Nämä
leivät pakkautuivat kuiviin suoliin, eivätkä lähteneet kuin veren kanssa ulos ja maha turposi
palloksi. Suolaheinästä ja sienistä sai ihmisille sopivaa ruokaa syötäväksi. hätäruuissa on täytynyt
olla viljaa siemeneksi, sillä esim. ravintoarvo ihmiselle on nolla.
Helsingin edustalla oli viljalaivoja juuttunut jäihin, eivätkä Suomen suuriruhtinaskunnan
suomalaiset valtioviisaat pitäneet kiirettä viljojen roudaamiseksi maihin, heillä ei ollut aavistusta,
kuinka vaikea nälänhätä suuriruhtinaskunnassa vallitsi. Myös sen aikaisilla kulkuvälineillä ja
huonoilla kulkuväylillä viljan kuljettaminen oli hyvin tehotonta. suuriruhtinas kunnan johto järjesti
jonkin verran hätäaputöitä jauhopalkalla teiden ja rautateiden rakentamista ja suoja-ojan kaivua.
Teitä pitkin laahustivat laihat kerjäläiset ja joku kaatui hengettömänä penkkaan. Ihme kyllä
susikanta romahti 1880-luvulla, vaikka helppoa saalista olisi ollut saatavilla. Nälkävuodet jättivät
jälkensä paikannimistöön, Kun lähdetään Alajärveltä Kyyjärventietä itään, niin tulee Halla-ahon
kylä, sitten Nälkämäki, sen jälkeen Kuoleman kylä. Ison muuntoaseman jälkeen oikealle kääntyy
Soinintie, mitä ajettaessa muutaman kilometrin tullaan Taivasmäelle. Näillä nimillä kuvataan kadon
kulkua: Halla, nälkä, kuolema ja taivas. Hokkalassa Lamminkankaan talosta n. 300 m itään sijaitsee
Leivätön kytö. Onkohan nimi nälkävuosien perua? 1861 v. mukaan lukien oli 7 katovuotta
peräkanaa, joista pahimmat olivat 1866ja 1867. Kun ei vilja menestynyt siirtyivät talonpojat
karjatalouteen ja heinän viljelyyn, mitä ei halla pystynyt panemaan. Nälkävuosien jälkeen pitkän
aikaa, vaikka ei enää ollut tarvetta, monissa taloissa pantiin petäjäistä vanhasta tottumuksesta
leipätaikinaan. Nälän ja tautien ohella suuri vitsaus suomenheimolle olivat Ruotsin ja Venäjän sodat
suomenmaan kamaralla. Vanha viha 1400 luvulla. Pitkäviha eli 25-vuotinen sota 1500-luvulla.
Pohjan sota 1600-luvulla. Suuri Pohjan sota/isoviha/pikkuviha ja Kustaa III:n sota 1700-luvulla.
Suomen sota 1800-luvulla. (Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta: Heikki Junnila Saarijärven historia
1865-1985. Reino Kallio Vanhan Saarijärven historia. Kyyjärven kirja 1985. Reino Kallio Vanhan
Saarijärven historia. Kyyjärven kirja toimittanut Jarmo Koponen. Keskisuomalainen lehti
11.10.2023. Juho (Johan) Eliaksenpoika Parkkosen eli Sara-Jussin historiikki, toimittanut Mirjami
Iiruu moniste. Aleksander Linden ja Ensio Taipale Sotaväen lääkintähuolto Ruotsi-Suomessa 1500-
1809. Samuli Paulaharju Suomenselän vieriltä. JL Runeberg Fänrik Ståls/Sägner. Uusi
pikkujättiläinen).
Väliltä suomalaisten elo näytti toivottomalta karussa maassa. Pandemioita ja kylmää vastaan
sotajoukkojen tallattavana. Mutta katajainen kansa söi petäjäistä leipää ja sinnitteli hengissä. Monet
historialliset tapahtumat vielä läpäistyään ja tuurillaankin Suomesta on kehittynyt pohjoismainen
hyvinvointivaltio, jota pidetään yleisesti valtiokehityksen huippuna verrattaessa muihin valtioihin.
Suomi on demokratia, jossa systeemin perustana on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Jokaisella
kansalaisella on yksi ääni ja jokainen ääni on yhtä arvokas. Yhteiskunnalliset vaalit ovat
läpinäkyvät ja 100 prosenttisesti rehelliset. Hallinnossa ei ole korruptiota. On liikkumisvapaus,
sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ym. Valtio ja kunnat osallistuvat sosiaali-,
terveyden- ja sairaanhoidon kustannuksiin, niin että kenenkään ei tarvitse jäädä ilman palveluita.
Lähes kaikki koulutukset yliopistoa myöten ovat lähes ilmaisia. Parina vuotena maailma on valinnut
Suomen maailman onnellisemmaksi maaksi.
Pajaradiosta kuului marssilaulua
……me siellä maassa hallojen niin kasvoimme, kuin kuuset sen: ei niitä säät voi säikyttää , ei
puute, kurjuus korpimaan……. (Vaasa marssi, säv. Karl Callan, sanat Z. Topelius, suomentanut
Alpo Noponen).
Hannes Keskitalo
