Yhtä askarrutti se, että Hokkalasta 3,5 km lännsi-luoteeseen Möksy-Linkkiläntien varressa on laakeantasainen kivi, jossa on sileäreunainen kuoppa ikään kuin se olisi istumiseen muotoiltu. Tätä kiveä kutsutaan papinkiveksi.
Tietoviisas alkoi selittää: papinkivi on luonnon Jumalanpalveluspaikka, missä pappi saarnasi jo 1600-luvun alkupuolella. Papinkiven alapuolella, länteen Savonjoelle päin on kirkkohietikko, mihin sanankuulijat kokoontuivat. Papinkiven läheisyydessä on 3 kahdenmetrin syvyistä tilapäishautaa joihin vainajat haudattiin kesällä odottamaan lumikelejä, jotta heidät voitiin kuljettaa vuoteen 1637 asti Pietarsaaren hautausmaahan ja sen jälkeen myöhemmin Lappajärven kalmistoon. Hautojen yläpuolella olevalla mäellä ollutta saunaa käytettiin synnytykseen. Kun tilanne oli päällä laitettiin räppänään tappuratukko. Tässä syntymä ja kuolema löivät kättä. (Lähde Järviseutu lehti 28.7.1965).
Papinkiven maasto oli kauan sitten myös markkinapaikka, johon saapui kansaa laajalta alueelta. 1960-luvulla möksyläiset pystyttivät kivipaasin, johon kiinnitettiin kuparilevy, missä oli tekstiä, jossa kerrottiin paikan historiasta. Myöhemmin vandaalit (= kulttuurituotteiden hävitysvimmaiset) ovat ampuneet laattaan niin, että tekstistä ei saa selvää. Muistomerkki on pilalla. Yksi kuulioista, jonka naaama punotti suuttumuksesta huudahti: ”Ketkä olivat nämä liipasinherkät ääliöt. Niitä kyllä täällä metsäkylillä riittää. Kun saisi selville, niin joutuisivat korjauttamaan vaurioituneen, möksyläisten kustantaman muistomerkin”.
Pakanallisena aikana papinkiven lähellä kuuluu olleen epäjumalien palvonta- ja uhrauspaikka. Suomalaisessa muinaisuskonnossa uskottiin, että monissa esineissä oli salaperäistä voimaa eli väkeä. Uskottiin myös henkiin ja haltioihin. palvottiin vainajan sielua. Ylijumala oli Ukko. Sampsa Pellervoinen oli kasvillisuuden jumala. Tapio ja Nyyrikki olivat metsänhaltioita. Ahti oli vedenhaltia ja tontut olivat kodinhaltioita jne. Olaus Magnus kertoo pohjoisten kansojen historiassaan (v.1555), että lappalaiset eli saamelaiset palvoivat kuuta, aurinkoa ja tähtiä, mutta myös tankoon ripustettua punaista vaatetta.
Ristinuskon toivat maahamme ruotsalaiset. Näyttäisi siltä, että kirkollinen järjestäytyminen olisi alkanut lounaissuomessa jo jonkin aikaa ennen, kuin Ruotsista tehtiin ensimmäinen ristiretki vuonna 1155, mistä katsotaan Ruotsin vallan alkaneen Suomessa ja kestäneen vuoteen 1808 yhtä mittaa. Suomi oli Ruotsin maakuntana 653 vuotta. Nähtävästi ensimmäisen ristiretken tuojat otettiin sangen rauhallisesti vastaan, koska ristinusko oli alkanut levitä jo aikaisemmin.
Norjassa toiminta oli aggressiivisempaa. Raud hin Rame oli tunnettu viikinkiylimys, joka 900-luvun jälkipuoliskolla asui Saltsraumenin lähellä. Tämä paikka on peninkulman päässä Bodöstä. Raud hin Rame tiedettiin itsepäiseksi ja omavaltaiseksi mieheksi. Kun Olavi Tryggven pojan piti purjehtia läpi Saltsraumenin, kastaakseen kansaa Skjerstadfjordenissa, hän joutui suuriin vaikeuksiin oikukkaassa, väkevässä virrassa eikä hän pystynyt selviämään siitä omin voimin. Hän kutsui avukseen suuren joukon pappeja. Rukoukset eivät kuitenkaan kyenneet heikentämään Saltsraumenissa asustavaa voimaa. Vasta kun oli uhrattu suuret määrät viiniä, pääsivät alukset salmen läpi. Skjerstadjordenin suulla kohtasivat Olavi Tryggven poika ja Raud hin Rame. Vanha viikinkiylimys oli yhtä väkevä ja taipumaton, kuin virta ja hän kieltäytyi jyrkästi suostumasta kasteltavaksi. Vaikeutuneesta matkasta ärtynyt Olavi Tryggven poika vimmastui kauheasti ja käski tunkea elävän käärmeen alas Raud hin Ramen kurkusta. Käärme tunkeutui ylimyksen vatsaan ja söi itsensä läpi kyljestä. Ylimys kuoli, mutta vanhassa uskossaan. Raud hin Rame on vieläkin todellisuutta monille kalastajille. Hän asuu 50 metrin syvyydessä vuonon pohjalla. Hän on Saltsraumenin virran rajaton valtias, jota pelätään ja josta puhutaan kuiskaamalla. (Lähde: Hans Lidman).
Ristinusko alkoi 1100-luvulla pikkuhiljaa levitä jokien varsia lounais-suomesta sisämaahan. Viitisentoista vuotta ensimmäisen ristiretken jälkeen 1170-luvun alussa Paavi kuvasi bullassaan suomalaiset epävarmoiksi uusikkoristityiksi. Pakanallisten jumalien ja haltioitten palvonta jatkui vielä 600 vuotta, viimeiseksi sydänmaiden korpien suojelemana ja laajoilla lapinmailla.
Lapissa harjoitettiin samanismia, mikä oli samaanin toimintaan perustuva alkukantainen uskonto. Samaani on arktisten kansojen noita. Tämä lyö rumpua ja lankeaa loveen eli menee transsiin ja näkee näkyjä, mihin lisäpotkua saatetaan hakea erittäin myrkyllisestä, valkoisesta kärpässienestä. Jossakin Pohjois-Siperian arktisten heimojen keskuudessa kyseinen sieni saattaa olla lehmän hintainen.
Seita on erikoinen luonnonmuodostelma, kuten omituisen näköinen kivipaasi. Sille viedään uhrilahjoja ja rukoillaan vaikkapa hyvää kalaonnea. Eräs mies keskeytti kertojan: Tiedän yhden seidan, jolle viedään vieläkin salaa uhrilahjoja. Ne viedään äänettömästi, niin ettei saa kuiskatakaan. Olen käynyt siellä 1900-luvun lopulla. Se on Inarin järvessä oleva Ukonsaari, joka kohoaa vedestä kuin sokeritoppa ja näkyy Inarin kirkolle, kuin dinosauruksen kyttyrä. Se näkyy peninkulmamäärin joka suuntaan. Ukonsaaren huipulta näkee laajalti yli maan ja veden. Saaressa on useita luolia ja yhden kerrotaan vievän saaren läpi. Luolassa saamelaiset uhrasivat kalan, lihapalan tai lantin. Vesibussi vei turisteja sinne Inarin satamasta. Nykyisin pyhään Ukonsaareen on maihinnousu kielletty, etteivät isojen turistijoukkojen kengät kuluttaisi saarta liikaa. Kiellosta huolimatta jotkut rantautuvat vaivihkaa uhreineen.
Lapissa käytiin kovaa taistelua ristinuskon ja pakanauskonnon välillä 1600-luvun jälkipuolella. Ristinusko voitti, koska se oli valtionuskonto ja siksi se saattoi käyttää laillista valtionväkivaltaa tukenaan. Reino Rinne kertoo ankarasta Lapin papista: Gabriel Tuderus karkotettiin Turun akatemiasta v. 1659 ja koko kaupungista kolmeksi vuodeksi juopottelun, tappelun ja uppiniskaisuuden tähden. Karkotuksesta muodostui kuitenkin koko elämän pituinen. Hänet karkotettiin Lappiin Jumalan valtakunnan työnjohtajaksi. Piispa käski häntä, hänen isänsä Kemin kirkkoherran välityksellä, että hänen tulee hävittää saamelaisten, likaisen lapinväen, taikausko. Hän aloitti kehitysalue poliittisena toimena oman tuderuslaisen uskonsotansa, yhden miehen hurjan ristiretken. Hän raahasi kitkalaisen Aikio Aikionpojan, heimonsa shamaanin, mahtavan hengenmiehen, yksioikoisen käräjälautakunnan tuomittavaksi, syyttäen Aikiota noituudesta ja sai oikeuden langettamaan tälle pyhän kuolemantuomion.
Sitä ei kuitenkaan pystytty panemaan täytäntöön, sillä Aikio karkasi siten, että erkani aineellisesta ruumiistaan ilman hirttosilmukkaa, myrkkyannosta, pyövelin pitkäteräistä piilukirvestä, silloin kun vankivyöräri saatteli häntä rekeen köytettynä Kitkalta Ruotsin Piittimen mestauspaikalle. Pelastiko hänen oma jumalansa hänet? Piispan käskystä Tuderus omakätisesti poltti kaikkien saamensukujen noitarummut Kuusamojärven Viitasaaressa. Omin käsin hän kitki lappalaisten pakanuuden, tuhosi heidän alkukantaisen uskontonsa ja kulttuurinsa, katkaisi näkymättömän viimeisen siteen kaukaisen menneisyyden alkutietoon. Se oli kovaa peliä pohjolassa.
Ankaran lapin pappi Gabriel Tuderuksen lähetyskertomuksen mukaan vielä v.1669 Sodankylässä harjoitettiin pakanallista taikuutta ja epäjumalan palvontaa, kuten posioreikää eli poronaukkoa eli kodan salaista takaovea, mistä tapettu verinen peura tai karhu tuotiin kotaan rituaalisesti laulaen pakanallisia karhuvirsiä. Oli noitarumpuja ja uhripaikkoja. Saamelaisperinne oli huikaisevan pitkä, sillä he olivat tulleet Suomeen jo 5500 eKr. Tuderus kysyi Sompion saamelaisilta tahtovatko he luopua näistä jumalattomista kauhistuksista, niin koko väki vastasi: Emme suinkaan, me emme tahdo luopua siitä mikä vanhastaan on ollut, koska se näyttää hyvältä ja hyödylliseltä.. Me emme tahdo luopua tavoista, jotka esi-isillämme on ollut. Tuderus sanoi, että Sodankylä on kääntynyt ristinuskoon kuitenkin 10.1.1670. Sompion lappalainen Olli Tervo ei kääntynyt ja yritti saada muita mukaansa. Pian sen jälkeen Olli ei nähnyt kulkea ilman saattajaa.
Ajan myötä katolinen kirkko nousi niin suureksi mahtitekijäksi, että sille alistettiin valitun kuninkaankin hyväksyminen siunaamalla tämän. Suuri skisma (erimielisyys, hajaannus)päättyi v. 1054, kun roomalaiskatolinen ja kreikkalaiskatolinen (ortodoksinen) kirkko lopullisesti erosivat toisistaan. Ruotsin kirkko jäi Rooman paavin alaisuuteen. Suuri maallinen valta pikku hiljaa turmeli roomalaiskatolista kirkkoa. Vaikka kirkolla oli valtava omaisuus, sen johtajat himoitsivat lisää. He keksivät mainion konstin, josta ei tullut juuri ollenkaan kustannuksia. Alettiin myymään taivasosuuksia eli aneita. V. 1507 paavi Julius II laski liikkeelle pietarinaneen. Vitsiniekat sanoivat, että kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. Irstailu oli yleistä kirkon ylimpää hallintoa myöden. Martti Luther nousi mädännyttä systeemiä vastaan. V. 1517 hän julkaisi Wittenbergissä 95 teesiä aneita vastaan. V. 1521 Luther julistettiin valtakunnan kiroukseen. V. 1525 Luther rikkoi selibaattisäännön ja solmi avioliiton nunna Katharina von Boran kanssa. V. 1527 Västeråsin valtiopäivien päätöksellä Ruotsissa ja sen maakunnassa Suomessa toimeenpantiin lutherilainen uskonpuhdistus. Kuningas Kustaa I Vaasa (1521-1560) otti mielihyvällä vastaan uskonpuhdistuksen, sillä nyt hän saattoi takavarikoida katolisen kirkon omaisuuden Ruotsin valtiolle ja ehkä siitä tipahti muutama lantti hänen omaankin kukkaroonsa. Takavarikko oli niin perusteellinen, että kirkkojen kuparikatotkin riisuttiin valtiolle meneviksi.
Vuonna 1523 Saksasta palattuaan Pietari Särkilahti alkoi levittää Lutherin oppia. V. 1528 Martti Skytte nimitettiin Turun piispaksi ilman paavin vahvistusta. Noin 1510 syntyi talollisen perheeseen Pernajassa poika, jolle annettiin nimeksi Mikael. Myöhemmin opiskeluaikana hän sai liikanimen, koska oli maalaistalosta lähtöisin, Agricola (= maanviljelijä). Hänestä kehittyi hengenjättiläinen: Suomen uskonpuhdistaja ja kirjallisuuden isä. Perhe oli varakas, koska hänet
voitiin panna Viipuriin kouluun. Mikael pääsi piispa Martti Skytten kirjuriksi ja opintomatkalle Saksaan, missä pääsi Martti Lutherin oppilaaksi. Turun koulun rehtorina hän alkoi nollasta kehittämään Suomen kirjakieltä. Hän julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kirjat: ABC-kirja 1538 tai 1543, rukouskirja 1544, Uuden testamentin Suomennos 1548. V. 1554 hänet nimitettiin Turun piispaksi. Hän kuoli vain 47 vuotiaana, kun oli tulossa Moskovasta rauhanneuvotteluista.
Kirkko hoiti paikallishallinnon, koska ei ollut maallista hallintoelintä sitä varten. Päätökset tehtiin seurakunnittain kokoontuneissa pitäjänkokouksissa, jossa puheenjohtajana oli kirkkoherra. Ei tehty eroa kirkollisten ja maallisten asioiden välillä, vaan kaikkia käsiteltiin. Vuoden 1865 asetuksella kunnallisen itsehallinnon toteuttamista Suomen maaseudulla oli tarkoitus erottaa kirkolliset- ja maalliset asiat toisistaan. V. 1873 annettiin asetus kunnallisesta itsehallinnosta kaupungeissa. Kirkolle jäi väestökirjanpito.
Kautta vuosisatojen kirkko oli huolehtinut köyhistä ja vaivaisista. Vuonna 1852 säädettiin ensimmäinen köyhäinhoitolaki. Jokaiseen seurakuntaan oli perustettava vaivaishoitohallitus. Köyhäinhoito siirtyi kunnille seurakunnilta, kun kunnallinen itsehallinto toteutettiin maalaiskunnissa 1865 ja kaupungeissa 1873.
Vuosisatoja sitten kirkko aloitti kansanopetuksen. Ajan saatossa se ylläpiti erilaisia kouluja. Lukkarinkoulussa opiskeltiin lukutaidon alkeita ja katkesmuksen sisältöä. Vuoden 1686 kirkkolaki edellytti kaikilta sisä- ja ulkolukutaitoa. Jos ei osannut lukea ei päässyt ehtoolliselle tai kirkko ei vihkinyt avioliittoon. V. 1762 laki velvoitti laajoja seurakuntia palkkaamaan kiertäviä koulumestareita. syrjäkylien opetukseen. Opetus lähti käyntiin Karstulassa (mihin Kyyjärvikin kuului) 1782. Pyhäkoulutoiminta Karstulassa alkoi 1882 ja siellä opetettiin tavauksen lukemisen alkeita, raamatunhistoriaa ja katekesmusta. Useimmat pyhäkoulut toimivat Kyyjärven ja Vahangan kylissä. Kiertokoulun toiminta alkoi 1876. Vuonna 1888 seurakunnassa toimi 2 kiertokoulua, joista toinen oli Kyyjärvellä. Kun kansakoulu tuli, ei se heti lakkauttanut heti kirkon pitämiä kiertokouluja, vaan ne täyttivät kunnallisten kansakoulujen jättämiä aukkoja. Kyyjärvellä kiertokoulu jatkui vielä vuoteen 1937 asti. Ensimmäinen kansakoulu aloitti Kyyjärvellä jo 1885. Peuralinnassa saatiin opiskella kiertokoulussa 1930-luvun viimeisille vuosille asti. ( Lähteenä myös Jari Talvisto, Kyyjärven kirja)
Kirkko oli se laitos, joka lähetti suomalaisia saamaan korkeimpaa sivistystä Eurooppaan. Maunu II Tavast opiskeli maisteriksi Prahan yliopistossa ja oli Turun piispana 1412-50. Maunu III Särkilahti opiskeli Pariisin yliopistossa maisteriksi 1457. Hän puolusti maatamme Turun piispana ollessaan 1489-1500. Kansallisesti tietoisena ruotsalaisten valtapyyteitä ja venäläisten hyökkäyksiä vastaan. Häntä pidetään keskiaikaisen historiankirjoituksemme uranuurtajana. Onpa joku suomalainen ollut Pariisin yliopiston rehtorinakin. Maisteri Pietari Särkilahti palasi Saksasta oppia saaneena 1523 ja alkoi levittää Lutherin oppia. Hengenjättiläinen Mikael Agricola, joka kehitti Suomen kirjakielen ja oli suomalaisen kirjallisuuden uranuurtaja, opiskeli Wittenbergin yliopistossa Martti Lutherin oppilaana maisteriksi. Paavali Juusten papiksi päästyään opiskeli Saksassa Wittenbergissä. Hänet nimitettiin 1554 Viipurin sekä 1563 Turun piispaksi. Hän lähti 1569 rauhanneuvottelijana Moskovaan. Iivana Julma vangitsi hänet. Hän laati tutkielman Suomen piispoista. Monet muut suomalaiset opiskelivat etupäässä Pariisin, Prahan, Lepzigin ja Rostocin yliopistoissa. Kun Pietari Brahe nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi v. 1637 hän perusti v. 1640 Turun ja Tarton yliopistot. Muutoinkin hän alkoi panemaan Suomen asioita kuntoon. Hän esimerkiksi järjesti postilaitoksen toimivaksi. Hän teki matkoja kansan keskuuteen ja totesi:” Minä olen kansaan ja kansa on minuun tyytyväinen”.
Katolisen kirkon aikana kansansivistystyötä ei tunnettu. jumalanpalveluksissa ja messuissa papit käyttivät ”munkkilatinaansa”, joka oli kaukana oikeasta latinasta. Kansalaiset istuivat uneliaina ja pitkästyneinä penkeissä, kun eivät ymmärtäneet papin paasauksesta hölkäsen pölyä. Koska latinasta ei voinut luopua, maalautettiin kirkkojen seinille ja kattoon raamatun tapahtumista kertovia kuvia, jotka valaisivat pappien latinankielisiä saarnoja ja messuja.
Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkollisissa toimituksissa alettiin käyttää suomenkieltä, joten kuuliat ainakin ymmärsivät, mitä kirkossa saarnattiin ( Kyllähän ymmärtää suomenkielen, joka tuntee kaikkien mielen). Alettiin myös toimittaa kirjoja kansankielellä, vaikka lukutaito edistyi sangen hitaasti. Kun kirkko otti tehtäväkseen opettaa Suomen kansa lukemaan, tästä alkoikin yli 350 vuotta kestävä työsarka. Vasta 1900-luvun alussa voitiin sanoa, että suomalaiset ovat lähes kokonaan lukutaitoisia. Tämä oli välttämätöntä, ennen kuin yhteiskunta voi kehittyä eteenpäin aina vain uudenaikaisemmaksi ja ylikuluttavammaksi. Kansan kattava lukutaito on nostanut Suomen kehittyneimpien maiden joukkoon. Jörn Donner totesi, että lukeminen kannattaa aina. (Kirjallisuutta: Kyyjärven kirja, toimittanut Jarmo Koponen, Reino Kallio Vanhan Saarijärven historia, Heikki Junnila, Alajärven historia, Pikku Jättiläinen 1946, toim. Yrjö Karilas, Uusi Pikkujättiläinen 1989, Järviseutu lehti 28.7.1965, Keskisuomalainen lehti 11.10.2023, Olaus Magnus, Pohjoisten kansojen historia 1555, Hans Lidman, Seikkailujen pohjola, Tuntureilta ja metsistä, toim. Erno Paasilinna, Lapin runot, toim. Erno Paasilinna, V.A. Haila-Kauko Heikkilä, suomalaisen kirjallisuuden historia.
Hokkalan väljän taivaan alla, kansakoulun pihasta kajahti kirkasääninen lapsien kuorolaulu.
Opin teillä oppineita Suomessa on suuria.
Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia.
Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.
lal, la, la, la
(Suomalainen kansansävelmä, sanat Jaakko Juteini s.1781 k.
1855)
Oli lämmin loppukevään päivä ja alakoululaiset olivat tulleet ulos raikkaaseen ilmaan laulutuntia pitämään.
Hannes Keskitalo
