Eräs joka oli opiskellut Alajärven lukiossa latinaa tuumasi että, ” sivis pacem, para bellum”. Tätä
sananlaskua toistivat muinaiset roomalaiset Puplius Syrys ja Livius ja se on suomeksi ” jos haluat
rauhaa, valmistaudu sotaa varten”. Tästä on myös aseseppä napannut takomalleen pistoolille nimen
parapellumi.Thukydides oli, 400 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua tullut siihen
johtopäätökseen, että rauha oli vain aselepo sodassa, jota käydään jatkuvasti.
Kolmas mies puuttui keskusteluun esittäen, että kun kaukaisessa historian hämärässä alkuihmiset
muodostivat perhe tai sukuryhmiä ja lähistöllä jos oli toisia ryhmiä, alkoi taistelu reviireistä . Tästä
alkoi kehitys, joka laajeni nykyaikaiseksi sodankäynniksi. Tuhansiin vuosiin ei ole ollut päivääkään
maapallolla ettei jollakin kolkalla olisi sodittu.
Kuten muistamme vuonna 1155 laajentumishaluinen Ruotsi teki ristiretken Lounais-Suomeen ja
Ruotsin kuningaskunta liitti Suomen alueen itseensä, mikä oli helppoa, sillä suomalaiset eivät olleet
kyenneet perustamaan valtiota, mikä olisi noussut valloittajia vastaan. Suomi tuli itsenäiseksi
valtioksi vasta 762 vuotta myöhemmin. Ruotsi oli tullut aggressiiviseksi viikinkiaikoinaan ( 800-
1100), milloin alettiin tekemään seikkailu-, kauppa-, ryöstö- ja sotaretkiä laajemmin. Ruotsi halusi
laajentaa maa-alueitaan ja sehän aiheutti aseellisia konflikteja muiden valtioiden kanssa. Sodan
molokin kita söi kyltymättä sotilaita ja oli saatava jatkuvasti uusia tilalle. Niinpä katseet
kohdistuivat myös Pohjanlahden takaiseen uuteen maakuntaan, Österlandiin eli Suomeen, mistä
myös alettiin pakko-ottaa sotamiehiä, hevosia ja muita tarvikkeita. Ruotsi ja Venäjä tappelivat
vähän väliä ja usein Suomen alueella, mikä aiheutti suuria kärsimyksiä ja kurjuutta väestölle, koska
armeijoiden huolto osittain perustui pakko-ottoihin ja ryöstöihin siviiliväestöltä, joka taisteli
olemassaolostaan katovuosien synkissä varjoissa.
Paljon olivat Ruotsin armeijan suomalaiset sotamiehet verikentillä tömistelleet saappaitaan ja
konkarit (sotaratsut) korskuneet n. 400 vuoden aikana, ennen kuin lähestyttiin 1500-luvun loppua.
Suurvallaksi pyrkivä Ruotsi soti melkein yhtä mittaa 1550- luvulta 1660-luvun alkuun ja
onnistuikin pyrkimyksessään. Pohjan sota Venäjää vastaan käytiin 1609-1617 ja 1617 Stolbovan
rauhassa liitettiin Käkisalmen lääni.
Eräällä miehellä oli kysyttävää: Tunnen Nokian Hakkapeliitta autonrenkaat, mutta minulla on
hatara muistikuva, että Hakkapeliitoista olisi puhuttu jonkin muinaisen sodan yhteydessä?
Kyse oli 30-vuotisesta sodasta ( v.v. 1618-1648) hänelle vastattiin. Sen osapuolina olivat
evankelinen unioni vastaan katolinen liiga Euroopassa. Sota oli verhottu uskonsodaksi, mutta
taustalla olivat maalliset ja raadolliset syyt, kuten aina uskonsodissa. Suurvalta Ruotsikin löi
kauhansa soppaan v 1630. Sotaan osallistui myös Ruotsin armeijan suomalainen ratsuväki. Kun
eräs suomalainen isäntä joutui antamaan armeijalle miehen ja hevosen, hän tuumasi, että halvempi
olisi tappaa meidän Matti renki täällä kotona, kuin lähettää hyvän hevosen kanssa Saksanmaalle surmattavaksi. Sotilaita kaatui paljon varsinaisessa sotatyössä verikentillä ja täydennystä tarvittiin
runsain määrin. Kun väleästi eläneet suomalaiset alokkaat pantiin asumaan armeijan ihmistiiviisiin
yksiköihin, niin vinhasti heiluttivat kuolon viikatetta heidän keskuudessaan taudit, joihin heillä ei
ollut vastustuskykyä. Monet eivät edes olleet nähneet vihollista, kun sankarikuolema korjasi heidät.
Pahin tauti oli rutto. Pahimmissa tapauksissa jopa 40 prosenttia yksiköistä taudit veivät manan
majoille. Suhteellisesti Suomesta otettiin enemmän sotilaita, kuin emämaasta. Enne Kustaa Vaasan
aikana (1521-1560) sotaväkeä otettiin Suomesta n. 6000 miestä. Kustaa Vaasan ja hänen poikansa
aikaan käytiin runsaasti sotia ja sotaväen ottoa lisättiin. Kustaa toisen Aadolfin aikaan (1611-1632)
Suomesta oli aseissa n. 16 000 miestä. Suuren Pohjan sodan aikana (1700-1721) suomalaisia
otettiin sotaan 60 000 miestä. Suomen asukasluku oli tuolloin 400 000 kieppeillä.
Hakkapeliitat olivat Ruotsin armeijan suomalaista ratsuväkeä, jotka osallistuivat 30-vuotiseen
sotaan (1618-1648) vuosina Keski-Euroopassa. Heidän ratsunsa olivat pieniä, tanakoita,
suomalaisia työhevosia, mitkä ratsastivat aluksi, hilpeyttä vastapuolen aatelisissa, jotka ratsastivat
korkeilla kantakirjaratsuillaan. ”Nuo pienoiset, takkukarvaiset konit poljemme maahan, alta
aikayksikön”, he virnistelivät. Toisin kävi kuitenkin taiston tuoksinassa. Lyhytkasvuiset
suomalaiset karauttivat ylivoimaiselta näyttävän vihollisen kimppuun voimaperäisesti
kolmekiloisilla miekoilla, survoen ja hakaten, mihin vauhdin antoivat raskaissa maa- ja metsätöissä
kehittyneet sitkeät käsivarret ja karjuen veret seisauttavaa rynnäkköhuutoa: HAKKAA PÄÄLLE,
HAKKAA PÄÄLLE! Kun taistelu kesti kauan, niin kookkaat, jalorotuiset vihollisen ratsut
uupuivat, mutta raskaan kyntöauran aisoissa ja umpihangessa tarpomisen sitkistämät Suomen
hevoset jaksoivat pitää vauhtia päällä ja vastapuoli kärsi karvaan tappion. Ruotsin sotakuningas
Kustaa toinen Aadolf kaatui 1632 Ruotsille voitokkaassa Lutzeni taistelussa. Katolisen liigan johtajista
myös Johan Tserclaes Tilly kaatui vuonna 1632.
Hakkapeliitta nimitys johtui siitä, kun ”hakkaa päälle” kuului saksalaisten korvissa ”hakkapeli”.
Kertoja kertoi joskus 1960- luvulla käyneensä Hokkalassa kylässä Hilja ja Arvo Nivalalla. Heille
tuli Vaasa- sanomalehti. Keskisuomalainen oli valtalehti, mutta Väinö Tofferille tuli Ilkka. Edvad
Uusimäki oli Kanadassa vuodet 1926-1951. Kun hän palasi Hokkalaan hän tilasi vasemmistolaisen
Kansan Uutiset lehden, mikä oli shokki useille kyläläisille. Vaasa lehdessä esiteltiin tutkimusta
Hakkapeliitta-ratsumiehistä. Siinä kerrottiin, että kakista rakuunoista siivommin siviileitä kohtaan
vihollismaassa käyttäytyivät Ruotsin emämaan ratsusotilaat. Toiseksi siivommin suomen
ruotsalaiset sotilaat. Kaikista raaimpia ja kauhua herättävimpiä olivat pohjolan korpimetsissä
varttuneet pakko-otetut suomenkieliset Hakkapeliitat. Vielä 300 vuotta myöhemmin 1960-luvulla
saksalaiset äidit pelottelivat tenaviaan, että jos ette ole kunnolla niin Hakkapeliitat tulevat. 30-
vuotinen sota loppui 1648 Westfalenin rauhaan, kun Saksa oli perusteellisesti raadeltu, niin että 1/3
osa sen asumistosta oli menehtynyt. Sota oli naamioitu uskonsodaksi katolilaisten ja protestanttien
välillä, mutta todelliset syyt olivat maalliset. Alueellisesti eniten hyötyi Ruotsi saaden Etu-
Pommerin, Rugenin, Usedomin saaret, osia Taka-Pommerista, Bremenin ja Verdenin.
Ruotsin suurvallan luomiseen, niin kuin aikaisemmin mainittiin, Suomi joutui antamaan
suhteellisesti enemmän sotilaita kuin muu Ruotsi. Huippu saavutettiin suuren Pohjan sodan sikana
(1700-1721), kun Suomesta otettiin 60 000 joista tuhoutui 50 000 sodan raateluhampaissa. Ruotsi
oli mahtavimmillaan 1654-1660 Kaarle X Kustaan ollessa kuninkaana. Ruotsin käskyvallan alla
olivat Suomi, Liivinmaa, Viro ja alueita Pohjois-Saksasta.
Ruotsin joukoissa suomalaiset sotilaat tutustuivat ulkomaihin laajentaen maailman kuvaansa, kun
heitä vietiin syvälle Venäjänmaalle, Puolaan, Saksan Baijeriin ja Reininmaalle, sekä Tanskaan ja
Norjaan. Zacharias Topelius kuvaa laulussaan suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa. (Suomentanut Yrjö Veijola, Kansan sävel), millaisiin jokiin ja virtoihin suomalaiset rakuunat
tutustuivat Ruotsin armeijan järjestämällä Euroopan kiertueella.
Ja ratsuamme Nevan vuossa juotettihin se ui kuni häihin yli Vuoksenkin
Se kalpamme kostavan Reinille toi ja Tonavasta keisarin maljan se joi!
(Tässä keisarilla tarkoitetaan Ruotsin kuningasta).
Myös J.L. Runebergin ”Porilaisten Marssissa” (suomentanut Heikki Klemetti, säveltänyt Ch.
Fr.Kress) mainitaan suomalaisten Ruotsin armeijan sotilaitten tappelupaikkoja
Pojat kansan urhokkaan, mi Puolan, Liitzin, Leipzingin ja Narvan mailla vertaan vuoti, viel on
Suomi voimissaan voi vainolaisen hurmehellä peittää maan.
Vuosina 1695-1697 Suomeen tuli vertaansa vailla olevat katovuodet. Näinä suurina kuolonvuosina
kuoli nälkään ja tauteihin n. kolmasosa Suomen kansasta. Saarijärven pitäjästä mihin Kyyjärvikin
kuului, kuoli isännistä laskutavan mukaan, nälkään ja tauteihin 37,5-41,2 prosenttia. Kyyjärveltä
kuoli nälkään v. 1696 Hokkalan ja Vähä-Nopolan isännät.
Ruotsi alkoi menettää suurvalta asemaansa 1600 luvun lopulla kun sitä kohtasi n.25 vuoden
onnettomuuksien sarja, joka koostui nälästä, kulkutaudeista vihollisista sodasta, Suuri Pohjan sota
käytiin Venäjää vastaan 1700-1721. Venäläisten hyökkäys Suomeen alkoi 1710-ja johti Suomen miehitykseen.
Miehityskausi isoksi Vihaksi kutsuttu, 1714-1721 oli erittäin ankara koettelemus Suomalaisille.
Siihen kuuluivat murhat, orjaksi vienti Venäjälle, kidutukset millaisia vain mielikuvitus keksi. On
arvailtu oliko Pietari Suuri määrännyt tuhoamaan suomalaiset pois edestä jotta Venäjällä olisi
esteetön pääsy Pietarista Itämerelle? Vanhat ihmiset kertoivat, että kun venäläiset sotilaat tulivat
Hokkalaan, niin keskenkasvuinen poika oli mennyt piiloon isoon leivinuuniin, eivätkä
maahantunkeutujat häntä huomanneet vangita. Liekö totta, sillä samanlaista tarinaa on kerrottu
monilla paikkakunnilla. Rauhansopimus tehtiin 1721 Uudessakaupungissa Venäjän saadessa
Suomelta Karjalan.
Pajaradiosta kuului: Seuraavaksi Tapiolan lapsikuoro esittää Z. Topeliuksen sanoittaman ja Fredrik
Paciuksen säveltämän laulun ”Lapsi Suomen”
Lapsi Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa!
Sill``leipä vieraan karvast ois ja sana karkeaa!
Sen taivas, päiv´` on loistoton, sen sydän sulle outo on.
Laps`` Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa!
Vaikka Ruotsi alkoi menettämään suurvalta asemaansa, sotimisesta se ei luopunut. Vielä 87 vuotta
tapeltiin Ruotsin lipun alla. (Kirjallisuutta Kyyjärven kirja, toimittanut Jarmo Koponen. Reino
Kallio Vanhan Saarijärven historia. Heikki Junnila Saarijärven historia 1865-1985. Pikkujättiläinen
toimittanut Yrjö Karila. Uusi pikkujättiläinen 1989. Aleksander Linden ja Ensio Taipale sotaväen
lääkintähuolto Ruotsi-Suomessa vv. 1500-1809).
Hannes Keskitalo
