On ilo saada syntyperäisen kyyjärveläisen näyttely esille kirjastoomme! Alla Sirpa Lehtomaan (os. Muhonen) kertomaa näyttelyn taustoista, teemoista ja toteutuksesta.
Minä luulin, että en osaa tehdä käsilläni mitään. Käsityönopettaja koulussa aikoinaan kommentoi: "Miten sinä voit olla noin huono??" Ja minä uskoin olevani.
Kymmenisen vuotta sitten luin Taito- lehdestä artikkelin villivirkkauksesta*. Siitä innostuneena aloin minäkin virkata vapaasti ja villisti, ilman ohjeita ja onnistumisen vaatimuksia. Löysin käsityön ilon. Ymmärsin, ettei käsityö olekaan minulle taidonnäyte, vaan keino ilmaista itseäni.
Vuoden 2023 lopulla näin unta suurista värikkäistä linnuista. Herätessäni tiesin, että minun on virkattava sellaisia. Myöhemmin näin toisen unen, jossa oli virkattu kahta kerrosta. Sisempi kerros kuvasi ydinminuutta. Uloin kerros kaikkea itseemme kertynyttä opittua, luultua, kuultua. Kaikenlaista, joka peitti ja myös suojasi sisäistä itseä. Tuon unen ymmärsin tarkoittavan purkuhommia.
Unia pohdiskellessani mietin millainen ihminen haluaisin olla tai millaiseksi tulla. Juurevuus puhutteli minua. Näistä kolmesta elementistä syntyi uusi lintulaji, juurikaslinnut.
Ja niin aloin virkata villisti, ilman suunnitelmia. Annoin vapaan tajunnanvirran kuljettaa virkkuukoukkua langoilla. Aloittaessani en voinut koskaan tietää lopputulosta.
Minun luovuuteni vimma tuntuu kehossa pakahduttavana, kuumana, leviävänä, isona sisäänhengityksenä. Se leviää keskeltä rintaa käsiin, kaulalle, vatsalle, päähäni. Varpaisiin asti. Se heittää minut pilven päälle lentämään pehmeänä, hattaraisena höttönä. Silti täysin ruumiillisena. Mutta lintumaisen kevytmielisenä. Uloshengityksellä alkaa tapahtua, mieli kirkastuu kuin aurinko nauraisi. Välillä täytyy vähän levätä.
Näyttelyni, Seitsemän linnun mittainen, koostuu näistä uloshengityksellä syntyneistä, tarinallisista linnuista. Teoksissani käsittelen mm. uskontoa, lapsen herkkää mieltä traumatisoivasta näkökulmasta, ja prosessia, jonka avulla sain purettua ylimääräisiä, kuormittavia kerroksia minuuteni ympäriltä.
Mukana on myös tarinaa eteenpäin kuljettavia akryylimaalauksia ja tekstiiliteoksia. Seppämestari Sami "Rautakärpänen" Lehtomaa on tehnyt linnuille jalat ja rungon, joiden ansiosta linnut seisovat juurevasti aloillaan.
Näyttelyni on esillä Kyyjärven kirjastossa 5.6. - 3.7.2025 kirjaston aukioloaikoina. Avajaiset to 5.6. klo 13.00. Avajaispäivän olen paikalla kertomassa lintujeni tarinan.
TERVETULOA!
Sirpa Lehtomaa
*Artikkeli villivirkkauksesta: Johanna Seppä, villimpi virkkaaja, Taito, 1/2013
