Entiseen aikaan paperossi kärys lähes jokkaisen miehen suupielessä. Jotkut poltti piippua, niinku minun Jussi-vaari. Sille tuli huuleen rupi, joka oli kai jonkunlainen syöpä. Se vain poistettiin, eikä siitä sen kummempaa seurannu. Kalle-vaari poltti holokissa jottain pöllitupakkia ja pillilupia.
Tupakoivia naisia ei ollu palijon ainakaan maaseuvulla, piippua polttavia oli minunkin lähipiirissä usseita. Kaks niistä oli eläny ennen minun syntymää. Oon kuullu tarinaa Kivelän Maijasta, joka oli äitini mummu. Maija oli paarmuska. Martti-setä on syntyny vuonna 1931 savusaunassa, Maija oli ollu kätilönä. On kerrottu, että ku homma oli valamis, Maija oli istahtanu porraskivelle ja vetäny piipusta vankkoja sauhuja het ku ketun häntiä.
Isän mummu, Honkalehon Hilta oli topakka emäntä. Se teurasti lampaankin ku Antti-isäntä oli kuulemma niin hellämielinen että lähti mieluummin ongelle siks aikaa. Hilta poltti valskaavaa piippua, niin monta kertaa taikinalla paikattua, että se oli het ku myky. Emännät käytti kans nyyskyä. Niillä oli oikein nyyskyrasiat ja ne tarijos toisilleen. ”Maistappas tästä tätä minun nyyskyä.”
Kivelän Hiltan minä muistan. Se oli Maijan tytär ja äitini täti. Kivelän täti oli meillä ammana ku isä ja äiti oli jossain käymässä. Minä ihimettelin silimät pyöreänä ku se rupes polttamaan piippua. Se latas piippuun Jymyä, istahti tuolille hellan etteen ja aukas luukun. Siinä se istu mietteissään, nojas kyynäspäillä poloviisa ja poltteli piipullisen. Täti asu Kivelän mökissä, joka oli ihan maantien varressa nykysen ”Mikojanin linnan” lähistöllä. Takkavalakea lämmitti ja koukussa roikku pata, jossa täti keitti ruokaa. Joskus iltamyöhällä Kivelän ohi kulukiessa voi nähä lasista, että takassa palo het raasuvalakea. Tätin istumassa kyynäspäillä poloviin nojaten piippua polttamassa.
Pula-aikana ei oikein ollu tupakkia eikä makkeita. Sillon kasvatettiin kessua sauhuteltavaks. Martti-setä on kertonu omasta kessunvilijelystään: ”Pinamintit oli het ku hiiren paskoja, ei ollu muita makkeita sota-aikaan. Eikä tupakkia, moni kasvatti kessua. Yks mies, Kessu- Kemppainen kuluki niitä ostamassa. Minäkin kasvatin kessua. Kuivatin sitä aitan päällä. Sitä kävi moni ostamassa. Kerran nostin juuretkin ja kuivatin. Sitten oli vissiin kaikilta kessut loppu ja Linijalan Jalamari tuli kysymään, että onkos sulla niitä juuria. No minä möin sille niitä juuria. Vissiin niistä ainakin savua lähti.”
Itellä ei oo kovin palijon kokemusta tupakista. Pitihän sitä murrosiässä kumminkin kokkeilla. Marita-serkku oli ostanu Kokon paarista Smart-askin. Se mahtu sopivasti pitkänmalliseen kukkaroon, pois silimistä. Lähettiin Lehtoniemeen. Ei mitenkään sallaa. Oikein ilimotettiin painokkaasti lähtevämme käymään Lehtoniemessä. Kartanolla Martti ja Kyllikki kahto vähän ihimeissään, ei tuommosia menoja oltu ennenkään ilimoteltu. Talsittiin polokua pitkin ja kuusen oksien alla ruvettiin tuusaamaan. Ei oo palijon muistikuvia ite polttamisesta. Luultavasti tekniikka ei ollu hallussa ja ryvitti kovasti. Se muistan varmasti, että pahalta maistu. Eipä siitä vakituista tappaa tullu. Naamat valakosina palattiin päiväjärijestykseen.
