Jouluyön tähti

Yksi parhaimmista joulun kokemuksistani liittyy siihen tilanteeseen jouluaattoiltana, kun kaikki joulukiireet ovat helpottaneet ja muut perheenjäsenet ovat siirtyneet levolle. Mikäli taivas on kirkas ja tähdet valaisevat talvista maisemaa, yritän yleensä viritellä kaukoputken takapihalle tähtien havainnoimista  ja kuvaamista varten. Viime vuonna joulun alla ostin itselleni joululahjaksi kiinalaisen Seestar S50-merkkisen älykaukoputken. Sen nimi lupasi jo paljon ja monet olivat sitä kehuneet. Suurin odotuksin virittelin tuota pientä ihmelaitetta kuvauskuntoon. 

Jouluaaton iltana tähdet loistivat kirkkaana ja aina joskus välähti jossain nopea tähdenlento. Samalla kun älykaukoputki ryhtyi luomaan kuvaa Ipadin näytölle reaaliajassa esitin itselleni mielessäni toiveen jouluyön tähden näkemisestä. Muistelin ikivanhaa tarinaa joulun tähdestä ajanlaskumme alussa, kun kaksi kirkkainta planeettaa Venus ja Jupiter kohtasivat Kristuksen syntymän aikoihin. Toivoin näkeväni joulun tähden älykaukoputkella.

Suuntasin älykaukoputken linssin kohti Yksisarvisen tähdistöä suuren ja kirkkaan Orionin tähdistön punaisen kulmatähden Betelgeuzen itäpuolelle. Kuvauskohteena oli punaruskea Kartiosumu NGC2264, jota myös Joulukuusiklusteriksi kutsutaan. Siinäpä olisi sopiva kuva jouluyön kunniaksi. Parin tunnin kuluttua tähtisumun muoto alkoi hahmottua tabletin näytölle. Tavoitteena oli saada vähintään kolmen tunnin valotus. Pakkanen paukkui kireänä rakennusten nurkissa. Yhtäkkiä näin kirkkaan välähdyksen iPadin näyttöruudulla ja ihme oli tapahtunut. Joulun tähti ilmestyi kirkkaana kuvan keskelle. Tyytyväisenä lopetin kuvaamisen kolmen tunnin jälkeen ja kehitin kuvan tietokoneella kirkkaammaksi. Olin löytänyt etsimäni joulun tähden (15 Monocerotis) yli 2000 valovuoden päästä. Valo, joka minut jouluyönä tavoitti, oli lähtenyt liikkeelle Kristuksen syntymän aikoihin.

Hyvää Joulua !

Jussi Halttunen