1800-luvun alussa sitä tuotiin ulukomailta ja oli vain harvojen saatavilla. Vasta 1890-luvulla Suomeen perustettiin ensimmäinen makaronitehas. Siitä se alako ylleistymmään. Oli se sen verran eksoottinen eväs ettei emännät tienneet mihin ryhymään makaroni kuuluu. Arvelen niijjen päätelleen, että ryyni sen täytyy olla ku siitä kerran velliä keitetään. On ohoraryyni, kauraryyni, mannaryyni, riisryyni. Kyllä tämä on makaryyni.
Makaryyniä oli alakuun kahta sorttia, pitkää putkea ja sarvimallista. Muistan kersana pureskelleeni pitkää makaryyniä raakana ja mehupillinä se toimi het pois tiekseen. Pitkät makaryynit katkottiin ku niistä keitettiin velliä, tehtiin laatikkoa ja lisuketta perujen ja kastikkeen kylykeen. Lihaton makaryynilaatikko oli pitoruokaa. Lihhaa siinä alettiin käyttämään palijon myöhemmin. 1980-luvulla puhekieleen tuli sana pasta. Sitä oli jo monenmuotosta venkulaa. Ei ollu pelekkää putkea. Vehenäjauhostahan niitä tehhään.
Maamiesseuran talolla 1960-luvun alussa oli henkiset kilipailut. Puhheen pitäjille oli oma sarija. Vain yhestä puhheesta mulle jäi jottain mieleen. Aihe oli vissiin vappaavalintainen. Tämä puhuja kehu olleesa makaryynikaivoksessa luohimassa ja tehtaassa makaryyninreikiä porraamassa. Ylleisöä puhe nauratti kovasti. Mulla käväs mielessä, että oliko nuin! Että niitä ei tehtykään vehenäjauhosta, vaan louhittiin kaivoksesta. No, se oli varmaan sen aikusta standuppia.
Äiti keitti sillon tällön makaryynivelliä. Minä tykkäsin ja tykkään vieläkin. Ku oikein hiukasoo, ni kyllä helepottaa ku lusikoi lautasellisen makaryynivelliä ruisleivän kans. Vielä herkkulenkistä viipaleita leivän päälle.
Kerran taas äiti sano, että ”nyt on keitonkaavat hukassa, taijjan keittää limppimaitoa.”
Oli se ennenkin sitä keittäny, nyt minä rupesin vahtaamaan, miten sitä tehtiin. Vehenäjauhosta ja kananmunasta se teki taikinan. Ehkä vielä vähän vettä tai maitoa ja suolaa. Sehän on pastataikina. Kiehuvaan maitoon se pyöräytti lusikalla pieniä limppiä kypsymään. Siitähän tuli makaryynivellin muunnelma. No, limppi kuulostaa aika eppäilyttävältä, mutta ei pasta oo palijon sen kummempi. Saa het sannoa, että elämäni ensimmäiset pastat on ollu makaryynivelli ja limppimaito.
Täyttä pastaa.
