Karstulan kirjallinen aktiivisuus säteilee ympäristöön, ja tässäkin antologiassa kirjoittavat ovat olleet yhteistyöhankkeissa muiden kuntien kirjoittajien kanssa. Kirjallisuus on pohja monissa taiteenmuodoissa, ja niin kirja esineenä kuin osana musiikkia on saanut näkyä – ja kuulua. Esimerkiksi Erja Taipaleen novellikokoelma Närhenperä (2023) ja elämäkerta Rainon jalanjäljissä sekä Juha Watt Vainion musiikin ja runouden ilta, Irma Niemelän teos Kissan kasvattama sekä ja Kyyjärven paikallishistorian suurtyö.
Eipä uskoisi (2026) on antologia, josta tulee hyvä mieli. Teoksen sivuilla siirrytään lyhyiden tarinoiden kautta muistikuvista toiseen. Usein kertojana on lapsi, ja tunnetilat ja ympäristöt välittyvät aistimuksellisesti, uutta maailmaa kokevan näkökulmasta. Kirjassa vaihtelee runo ja proosa, ja kuvitukset sopivat mainiosti kirjan rakenteeseen.
Luin lapsena paljon lukemistoja, joissa avautui ikkunoita aikaisemien sukupolvien elämään. Siksi pidän kovasti tällaisista teoksista, jotka avaavat kirjoittajien elämää lapsille ja lapsenlapsille. Kirja on myös mainio muistutus arjen muutoksista, vaikkapa siitä, miten diesel-auto saadaan käyntiin kovalla pakkasella silloin, kun sähkötolppaa ei ole mailla halmeilla. Ruoka, leikit, maatalon työt, eläimet ja luonto yhdistävät tarinoita. Joukossa on myös hulppeaa fiktiota.
Kirja päättyy Hilkka Saarenkedon tarinoihin. Se on samalla jäähyväiset keväällä menehtyneelle aktiiviselle lukijalle ja kirjoittajalle. Olen iloinen, että ehdin häneen tutustua. Hilkka arvosti tavattomasti ryhmää, ja ihmisten avoimuutta kertoa elämästään. Oma kirjoittajamaailma aukeni Hilkalle eläkkeelle jäämisen annettua omaa aikaa. Sitä riitti myös lukumummin hommiin koululaisille.
Toivon, että tämä kirja kuluu koululaisten ja esikoululaisten käsissä, ja innostaa kaikenikäisiä tekemään antologioita ja omia julkaisuja. Kirjoittaminen on yksinäistä hommaa. Tekstien jakamisen kautta siitä tulee jotain syvempää: kokemusten, tunteiden, toiveiden ja tunteiden jakamista. Sitä me tarvitsemme.
Kiitos antologian kirjoittajille: Liisa Ahva, Jatta Jokinen, Päivi Kokko, Kirsti Leppäaho, Jorma Matilainen, Erkki Poikonen, Hilkka Saarenketo. Kiitos myös Konsta ja Irene Heinon säätiölle tuesta! Sillä on merkitystä.
Irma Hirsjärvi