Elämässä on hetkiä, jotka jättävät meihin pysyvän jäljen. Minulle yksi sellainen hetki osui kohdalle yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kotimme tuhoutui tulipalossa, ja kesken kaiken sen järkytyksen ja surun keskellä kaksi paikallisen SPR-osaston jäsentä asteli luoksemme. He tulivat ojentamaan konkreettista apua ja tukea silloin, kun maa jalkojen alla horjui eniten. Muistan yhä elävästi sen ajatuksen, joka valtasi mieleni: Vau. Tuo on niin hienoa ja arvokasta toimintaa, että tässä minäkin haluan olla mukana.

Siitä alkoi yli kahden vuosikymmenen mittainen taival Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Tämä yhdistys on ollut minulle äärimmäisen tärkeä, täynnä merkityksellisiä kohtaamisia, auttamisen iloa ja lämminhenkistä yhteisöllisyyttä.

Nyt olemme kuitenkin tulleet risteyskohtaan, ja kirjoitan teille haikein, mutta toiveikkain mielin.

Väestömme ikääntyminen näkyy meilläkin. Monet pitkäaikaiset, sydämelliset aktiivimme ansaitsisivat jo siirtyä ansaitulle levolle, eikä uusia käsipareja ole löytynyt mukaan entiseen tahtiin. Tilanne on nyt se, että ellemme löydä joukkoomme uutta virtaa, paikallisen osastomme toiminta on vaarassa päättyä tai siirtyä kokonaan toiselle paikkakunnalle.

Tämän sanominen ääneen tuntuu haikealta, mutta kyseessä ei ole moite – se on arjen realismia, jonka kanssa monet yhdistykset nykyään painivat. Meillä kaikilla on kiireitä, työtä ja perhe-elämää. Haluankin korostaa, että vapaaehtoistyön ei tarvitse ottaa koko elämää. Pienikin panos riittää.

Suomen Punainen Risti on valtakunnallinen, vahva yhdistys. Se tarkoittaa, että kukaan meistä ei jää yksin. Piiri tarjoaa taustatukea, koulutusta, valmiita materiaaleja ja neuvoja jokaiseen tilanteeseen. Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi osata kaikki itse – kyse on siitä, että olemme valmiita toimimaan paikallisena sydämenä ja linkkinä apua tarvitsevien ja auttajien välillä.

Mietitäänpä hetki, miltä kotipaikkakuntamme näyttäisi ilman omaa SPR-osastoa. Kuka on täällä valmiina, jos jotain yllättävää tapahtuu? Kuka järjestää ystävätoimintaa tai tuo turvaa arkeen?

Sinun ei tarvitse sitoutua vuosikymmeniksi, eikä sinulla tarvitse olla aiempaa kokemusta järjestötyöstä. Ehkä sinulla on organisoititaitoa, ehkä haluat keittää kahvia tapahtumissa, tai ehkä olet hyvä somettamaan? Kaikenlaisille taidoille ja kaikenikäisille ihmisille on paikka meidän ringissämme.

Toivon koko sydämestäni, että se kaunis auttamisen ketju, joka kosketti minua yli 20 vuotta sitten, saa jatkua täällä meidän omalla paikkakunnallamme. Lähde mukaan pitämään huolta siitä, että apu on lähellä jatkossakin.

Ota rohkeasti yhteyttä – jutellaan ja mietitään yhdessä, mikä voisi olla sinun tapasi olla mukana!