Suomen suvi on nyt kauneimmillaan. Lämmin alkukesä yhdessä viime päivien sateiden kanssa on luonut luonnolle hyvät puitteet puhjeta runsaimpaan kukoistukseen juuri mittumaarin aikaan. Ajoitus on ollut erinomainen.
Täällä Tukkirannassa muuttolaatikoiden sekamelskan alta on pikkuhiljaa muotoutunut meille viihtyisä ja rauhallinen kotipesä, jossa olemme pikkuhiljaa saaneet totutella kyyjärveläiseen elämänmenoon ja arkeen.
Kuluneen lähes kahden kuukauden aikana olemme tutustuneet uuteen kotikuntaamme ja sen asukkaisiin monella eri tapaa. Olemme saaneet vierailla kodeissa, osallistua eri yhdistysten. järjestämiin tilaisuuksiin ja toimintoihin. Jalkapallon perässäkin on tullut juostua vuosikymmenien tauon jälkeen. Siitä johtuen urakehitys kyseisellä alalla on tällä hetkellä lihasten kipeytymisestä johtuen hieman pysähdyksissä.
Arjen aherrus kunnantoimiston nurkkahuoneessa on myös käynnistynyt kesäkuun alussa. Vaikka kokemusta kuntapäättäjän roolissa on kertynyt vuosien aikana, on silti paljon uusia, perehtymistä vaativia asioita vyörynyt eteen ensimmäisten päivien aikana. Kunnantoimiston osaava ja ahkera henkilöstö yhdessä aktiivisten luottamushenkilöiden kanssa ovat omien tehtäviensä ohella neuvoneet ja opastaneet uutta kunnanjohtajaa talon tavoille. Myös edeltäjäni on ystävällisesti antanut perehdytystä tulevien tehtävien hoitamiseen. Kaikki tuo apu on ollut erittäin tarpeellista, ja arvostan sitä suuresti.
Keskikesän juhlaa vietämme juurillamme tuolla Länsi-Lapissa. Meillä on jo parin vuosikymmenen ajan ollut perinteenä aina juhannusaattona tehdä tandem-pyörällämme sellainen 60 km:n pyöräilyretki. Noudatamme tuota perinnettä myös tänä vuonna. Reitti kulkee pitkin Tornionjoen vartta synnyinkylääni, Pellon Orajärvelle, jossa pirteä 88-vuotias äitini asuu. Aikataulutus on aina sellainen, että pyörämme kaartaa synnyinkotini pihaan juuri sopivasti ehtiäksemme mukaan lipunnostoon. Siniristilippu valkoisessa salossa vasten keskikesän taivasta tuo viimeistään juhlan tunteen rintaan.
Oikein hyvää ja rauhaisaa juhannusta kaikille
Eero ja Sinikka Ylitalo