Alvar Uusimäki siunattiin haudan lepoon

Alvar syntyi Hokkalan kylällä Jaakko ja Olga Uusimäen esikoispojaksi juhannusviikolla 20.6.1922. Elämänlanka katkesi 23.4.2014 Kivirannan palvelutalossa.

V. 1922 oli presidenttinä Kaarlo Juho Ståhlberg. Elettiin puutteen aikaa. Isä Jaakko lähti Kanadaan paremman elämän toivossa, Alvarin ollessa viisivuotias ja Eero veljen ollessa kaksivuotias. Olga-äiti jäi lastensa kanssa yksin, ei ollut mitään avustuksia. Oli ansaittava jotenkin jokapäiväinen leipä. Pojat odottivat äitiä illalla, lasissa oli pieni reikä, siitä näki talvella milloin äiti tulisi ja mitä olisi illalliseksi, kylmäkin oli.

Myöhemmin Alvar oli Emilia-mummonsa ja tämän miehen Lauri Nylanderin kotona kasvattina. Ikävä oli äitiä ja velipoikaa. Isompana hän karkasi perheensä luokse. Nuoruudessa koettiin talvisodan kauhuja, sotavuosi oli vuosisadan kylmimpiä. 19-vuoden iässä kävi kutsu armeijaan. Saatiin kolmen kuukauden pikakoulutus, ja siitä jatkosotaan ja lopuksi Lapin sotaan. Väliaikaikana käytiin loput armeija-ajasta. 4 vuotta meni nuoresta iästä sodan melskeessä. Rohkeutta vaati kantaa salaa venäläisvangeille ruokaa keittiöstä, vastapalveluna sai nukkua vartiossa aidan vieressä. He herättivät, jos tuli tarkastus. Tuolloin oltiin äärimmäisen väsyneitä. Paljon kuolemaa ja haavoittuneita jättivät jälkensä, syvät painajaisunet, jotka vaivasivat aina vanhuuteen saakka. Alvari haavoittui Semenskissä 20.4.1942, josta jäi haittaa kuuloon.

Myöhemmin Lapissa hän työskenteli metsätöissä. Sodan jälkeinen aika oli säännöstelty aina vuoteen 1954, oli 51 erilaista ostolupaa, kuponkeja käytettiin, elettiin tarkan, huolellisen elämän arvoja. Kaikki käytettiin, mitään ei heitetty hukkaan. Lisäksi kansa maksoi sotakorvauksia Neuvostoliitolle.

Siunauspuheessaan Juhani Laukkonen kertoi elämän korkeakoulusta, ankea lapsuus, levollinen lämmin luonne. Jumala suunnitteli ja näki elämänvalinnat ja varjeli rintamalla.

Alvar avioitui Kerttunsa kanssa, josta perhe kasvoi kuudella pojalla ja yhdellä tytöllä. Aution talossa lapset osallistuivat kykyjensä mukaan talon töihin, kalastus oli luontevaa pojille.

3.10.1958 Pertti-poika kuoli kurkunkuristukseen, sydän kynnettiin siihen muotoon, johon tipahti uskon siemen. Hilma ja Väinö Kantonen vierailivat usein Autiossa. Alvarin luonnollinen ja vaatimaton suhtautuminen teki vaikutuksen valmistaen monen uskon ratkaisun. Alvarin kohdalla kaste Savonjoessa 17.7.1960 Kertun kanssa, ja heidät liitettiin Alajärven Siion seurakuntaan 19.7.1960. Vuosien sairaalajakso, mikä tarkoitus Jumalan koulussa. Jumala on luonut meidät itseään varten. Alvar oli perhekuntansa esirukoilijana vertaansa vailla oleva rikkaus.

Muistotilaisuudessa Rauno muisteli isäänsä. Isä ja äiti lahjoittivat heille paratiisin, polku vain meni kylälle ja kesäisin sai olla vaikka ilman vaatteita pikkuisena ollessa. Se oli onnellista aikaa. Isä kuokki peltoa, käytiin kylässä, monesti vieraat odottivat rappusilla. -Myös isän kosinnasta, että ensimmäisenä iltana kosi äitiä. Marjat metsästä, karjaa kotona. Elettiin omavaraistaloutta. Pikkupoikana ollessa isä hommasi piikkipyörä Ford Majorin. Pohjoiskankaan Jukka oli tuumannut: "Saa mennä, mutta ei tulla takaisin". Tie meni epäkuntoon piikeistä. Isä toi pojille variksenpojat, jotka tietenkin hoidettiin hyvin. Eero-sedältä saatiin Monarkki-moottoripyörä, pojat kyydissä 2 tankilla ja 2 takana.

Leila muisteli perheen elatusta, tien perustamista, saako tehdä? Ohitusleikkauksia, yli 8 vuotta vuoteen omana, välitön luonne. Alvar oli hiihtäjä, ladun avaaja koulutielle. Hiihtäen Huosianmaahan, isä ja äiti edellä, Leila ja Timo perässä. Koululadut isä hiihti Lamminjärven poikki. Kantaemo, äiti ja isä, tarvitsemme perheyhteyttä. Leila päätti muistelun sanoihin Joh 14:1: "Älköön teidän sydämenne olko levoton, uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun".

Lapsenlapsenlapsia lauloi "Jumalan kämmenellä". Yhteislauluna Alvarin lempilaulu, Laulan hänestä: "Monet kilpailevat vuoksi sankarinsa ja he näyttävät vain kehen uskovat, mutta minä annan vuoron Jeesukselle, koska Jeesus minulle on kaikkea". Pentti Pekkarinen lauloi laulun Nyt kodista laulun minä laulan.

Vapaan sanan aikana Markku Peltola muisteli Alvaria. Omassa puheenvuorossani koin Alvarin onnittelut kesällä 1969: "Sinä olet Kristuksen morsian". Siihen liittyen oli hyvä jatkaa, mitä usko merkitsee. Mikä on sen päämäärä, mihin olemme menossa. Luin Ilm. 21, uudesta taivaasta ja maasta, sekä uudesta Jerusalemista helmiportteineen ja kultakatuineen.

Hokkalan viimeinen sotaveteraani jäi kauniin kukkakummun alle, jonne viimeinen tervehdys tuli sotaveteraaneilta Kyyjärveltä odottamaan kun itse Herra laskeutuu taivaalta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. 2 Korint. 4:16.