Smurffien yliyön seikkailu

Olipa kerran iloinen Smurffi-lauma. Eräänä perjantana Smurffit pakkasivat rinkkansa ja lähtivät seikkailemaan kohti Koirasalmea. Matka oli pitkä? Retkelle lähdettiin tuulisessa syksysäässä. Perille päästyä vuodenaika oli vaihtunut talveksi. Lunta satoi taivaan täydeltä. Smurffit päättivät yöpyä Sysilammen päivätuvassa.

Talvinen sää ei Smurffeja haitannut. Vaan reippaasti he alkoivat pilkkomaan polttopuita ja lämmittämään mökkiä. Tupa lämpenikin nopeasti. Ja myrskystä huolimatta taitavat tytöt saivat nuotion ulos syttymään. Kyllä siinä kelpasi Smurffien lämmitellä ja paistella makkaraa ja leipää. Sisällä tirisi lettupannu kuumana.

Vatsat täynnä oli hyvä levittää makuupussit valmiiksi ja leikkiä myrkky-karkkia. Kaikin puolin leppoista oli Smurffien elo. Illan tullessa jo yhdeksään olikin aika käydä nukkumaan..

..Vaan mitä ihmettä? Apua! Mikä 30 silmäinen hirviö tuolta metsästä saapuu?? IIK, vaeltajakäärme! -Kiljuivat Smurffit. Käärmeen madellessa lähemmäs Smurffit huomasivat silmiä olevan kuitenkin 60. Myös tämä vaeltajaryhmä oli valinnut yöpymis kohteekseen Sysilammen mökin. Vaeltajamato olisi ystävällisesti antanut Smurffien jatkaa yöpymistään. Mutta olisi majoittanut osan ryhmästään Smurffien keskelle. Ja lupasi mölistä ulkona yöllä kahteen-kolmeen saakka.

Smurffit miettivät hetken. Heitä vaivasi aamulla edessä oleva vessajono. Ja väsykin painoi jo Smurffien silmiä. Ja rupesi heitä säälittämään ne 60 märkää vaelluskenkää. Vaeltajilla olisi aamulla pitkä matka edessä. Smurffeilla oli jo kuivat varusteet ja mahdollisuus ottaa suunnitelma B käyttöön. Ja niin he pakkasivat uudestaan rinkkansa ja lähtivät yön pimeyteen jatkamaan matkaa. Sokerinmuruja he eivät pimeässä nähneet tuvan pöydältä siivota, toivottavasti vaeltajat sen kiitokseksi tekivät. Muuta kiitosta ei vaeltajilta kuulunut, vaikka pääsivät valmiiksi lämmitettyyn tupaan.

Läpi jääsateen ja peilijäällä olevan tien Smurffit matkasivat takaisin Kyyjärvelle. Oman partiokolon lämpöön. Ei tarvinnut Smurffit paljon unilauluja, kun sikeä uni valloitti jokaisen makuupussissa nukkujan. Syvää unta riittikin aamu yhdeksään saakka. Onneksi Smurffit ovat ilosia ja reippaita, eikä eilisiä vastoinkäymisiä jääty kovin pahalla muistelemaan. Lounaaksi he valmistivat suunnitelmien mukaisesti trangioilla jo jonkinaikaa unohduksissa ollutta Sörsselssöniä. Hyvältä se maistui kolollakin. Ja tiskata sai juoksevan veden kanssa.

Sen pituinen se satu. Ja tämä tarina on tosi. :)