Martti-setä kertoo

Kerran isä ( Kalle Wargelin Lehtola) oli äitisä (Maria Kaisa) kans rannassa riihtä puimassa. Näkivät, että kartanolle tuli joku. Äitisä sano, että meeppäs kahtomaan kuka sinne tuli. Isä oli menny ja tullu vähän ajjan päästä takasin. Äitisä oli kysyny, kuka se oli. En minä tuntenu sitä , mutta se anto tämmösen kultakellon, oli isä sanonu. Isäsähän se oli, se oli tullu Ameriikasta. Ei tuntenu ku ei ollu nähäny pitkään aikaan. Se kello on vielä tallessa.

Syylien poisto

Lehtolan kartanolla on kivi, jossa on syvennys. Siihen kertyneeseen saivvetteen ku sekottaa suolaa ja pessöö sillä veellä käit, ni syylät lähtöö.

Hilijanen-Matti

Kerran isä ja äiti (Kalle ja Aina Lehtola) olivat olleet uimassa. Isän päähän oli tarttunu semmonen vihireä loiskare. Äiti oli säikähtäny, että mikä se on ja huiskassu sen pois. Sen jäläkeen isän pää oli tullu het hirveän kippeäks ja se oli vain jatkunu eikä mikkään auttanu. Isä oli sitte lähteny Hilijalan Vihtorin kans Vorspakkaan Hilijasen Matin luo, jos se parantas. Matti oli hakenu lähteestä vettä. Menivät saunalle ja se pesi sillä veellä isän pään het hyväks. Sitte se oli vieny sen veen takasin lähteeseen. Hilijalan Vihtori oli ollu kahtomassa ja nauranu. Pää ei ollu parannu. Matti oli sanonu, että se johtu siitä ku Vihtori nauro. Oli käskeny tulla uuvvestaan yksin. Isä oli menny ja Matti oli teheny samalla lailla ja pää oli parannu.

Pinamintit

Pinamintit oli het ku hiiren paskoja, ei ollu muita makkeita sota-aikaan. Eikä tupakkia, moni kasvatti kessua. Yks mies, Kessu-Kemppainen kuluki niitä ostamassa. Minäkin kasvatin kessua. Kuivatin sitä aitan päällä. Sitä kävi moni ostamassa. Kerran nostin juuretkin ja kuivatin. Sitten oli vissiin kaikilta kessut loppu ja Linijalan Jalamari tuli kysymään, että onkos sulla niitä juuria. No, minä möin sille niitä juuria. Vissiin niistä ainakin savua lähti.

Martti Lehtola