Juurilla osa 1

Tutustumiskierros I

Seisomme kansakoulun piha-alueella 1950-luvulla. Oikealla on ns. uusi koulu, kypsän marjapuuron värinen pitkä, osittain hirsinen rakennus. Siinä on kolme sisäänkäyntiä, tienpuoleinen vie luokkahuoneeseen, järvenpuoleinen opettajapari Pennasen asuntoon. Keskellä on pääsisäänkäynti, oikein ulkoeteisellä varustettu, siitä pääsee luokkahuoneeseen ja vasemmalla on ovi Hermanni Pennasen työhuoneeseen.

Edesssämme vasemmalla on varsinainen vaha koulurakennus. Se on kaksikerroksinen ja sisäänkäynnissä on kaksi ovea vierekkäin. Toinen vie alakerran luokkatiloihin ja toisen takaa nousevat jyrkät portaat toiseen kerrokseen, jossa on oikealla pieni opettajan asunto ja vasemmalla suurehko matala luokkatila.

Vakinaisia opettajia koululla on neljä. Hermanni Pennanen ja hänen vaimonsa Lempi. Joku nerokas keksi nimenkin Hempan Lempi ja sai siitä syystäkin jälkiseisontaa. Katri Lassila (varsin pian Lehtinen) oli erikoistunut laulunopetukseen ja soitti aina harmoonia aamuhartauksissa.

Kerttu Mattila (sittemmin Noponen) oli muiden tavoin vaativa luokanopettaja ja asui jossain muualla kuin koulun tiloissa.

Mennäänpä sitten sisätiloihin uuden koulun puolelle. Eteisaula on pitkä ja seinillä naulakkorivistö. Naulakossa roikkuu oppilaiden päällysvaatteet, reput ja laukut. Leveällä, naulakon mittaisella hattuhyllyllä, on oppilaiden päähineet ja hanskat tai lapaset. Repuissa kuljetetaan vain kotiläksyihin tarvittavat kirjat ja vihkot sekä eväsleivät ja maitopullo. Muut oppitarvikkeet pidetään aina omassa pulpetissa. Aulassa on myös vaalean kellanruskea pyöreä pönttöuuni, kakluuni. Kaikissa koulun tiloissa on sellainen, lisäksi opettajien asunnoissa ja keittolassa hella. Eli polttopuita kuluu vuoden mittaan paljon. 

Kurkistetaanpa sitten luokkaan. Sitä hallitsee Lempi Pennanen. Hän opettaa eka- ja tokaluokkalaisia. Oikealla takaseinällä on opettajan pöytä korokkeella. Siinä takana yhtä leveä musta tai tumman vihreä liitutaulu. Pulpetit ovat kahdenistuttavia ja niin vieruskaveri on sama koko lukuvuoden. Pulpetin kansi viettää alasuuntaan ja sisällä olevalla linkulla se nostetaan vaakatasoon syönnin ajaksi. Jokaisella on ruokaliina, joka asetetaan kannelle keittolautasen alustaksi. Vasemmalla takaseinällä on faneerisia ovellisia kaappeja, se on koulun kirjasto, joka avataan aina lauantaina kello 13 koulun päättymisen jälkeen ja siitä voi lainata luettavaa seuraavaksi viikoksi. Vain kolmasluokkalaiset ja sitä vanhemmat saavat kirjastoa käyttää.

Palataan ulos ja katsotaan rannalle päin. Siellä on punainen lautarakenteinen ulkorakennus, josta yli puolet on puuliiteriä. Rakennuksen oikeassa päässä on kolme kapeaa ovea, tyttöjen ja poikien ulkohuoneet. WC eli ilmaisu vessa tuli kielenkäyttöömme vasta paljon myöhemmin ja kotiolojen ilmaisu hyysi ei oikein koulun imagoon sopinut. Ulkohuoneiden välissä oli pieni varastotila joka esti kaikenlaiset huutelut ja tirkistelyt lautaseinän läpi.

Seisomme vanhan koulun kaksiovisen sisäänkäynnin edessä ja menemme sisälle vasemmanpuoleisesta. Eteisaulan seinillä on samanlaisia naulakoita ja näkymiä kuin tuolla eka- ja tokaluokkalaisten puolellakin. Ovia on neljä, kolme luokkatiloihin ja yksi, heti vasemmalla, koulun keittolaan.

Vilkaistaan tuohon oikeanpuoleiseen luokkaan. Se on aika perinteinen, heti ovensuussa oikealla karttateline, johon ripustetaan maantiedon tunnilla eri maiden tai maanosien karttoja havaintovälineeksi.

Luonnontiedon tunnilla siihen ripustetaan eri kasvien tai eläinten kuvatauluja. Karttakeppi makaa liitutaulun "kynäkaukalossa", keppiä tarvittiin kartalla ja joskus kurinpitovälineenäkin. Takaseinällä on lasiruutuovinen kaappi, jossa on fysiikan välineitä ja myöskin purkkeihin säilöttyjä eläimiä, mm. käärme. Hyönteisä ja täytetty lintukin kaapista löytyy. Pönttöuunin vieressä on roskakori, jonne saattoi aina hetkeksi piiloutua opettajan katseelta kynää teroittamaan.

Ovensuusta vasemmalla on korkea koroke, jolla on opettajan pöytä ja takana tuttu liitutaulu.