Keikkapalakkio

Erikoisesti on jääny mieleen vaarin hautijaiset. Olin yhentoista vanha. Tunnelma oli surullinen, ihimiset totisina mustissa vaatteissa. Minä seison avonaisen hauan vieressä ja laulon vapisevalla äänellä. Siinä virressä oli monta värssyä.

Kerran kevätjuhulissa seison korokkeella laulamassa "Tein minä pillin pajupuusta". Kärpänen lennähti naamalle ja rupes siinä hiomaan etujalakojaan. Opettaja istu etupenkissä ja näytti, että huitase pois se kärpänen. Eihän sitä voinu kesken esityksen ruveta liikehtimmään. Ei sillon vielä harrastettu koreografioita. Kärpänen sai lähöt sitten vasta ku laulu oli laulettu.

Äitin kans oltiin käymässä Kankaanpään Alliina-mummun ja Jussi-vaarin luona. Äitienpäivä tais olla lähellä. Äiti ja Vieno-täti pyys minua laulamaan mummulle ja vaarille. Toive oli "Tiedän paikan armahan". Minä napsautin suun kiinni ja puistin päätä. En laula. Ne alako kovasti esittämmään, että mummu ja vaari niin tykkäis ku ne ei ollu ikkään kuullu minun laulavan. Minä pysyn tuppisuuna. Sitten Vieno-täti pyörähti toiseen tuppaan. Se oli iso huone talon toisessa päässä, nykysin sitä sanottas varmaan olohuoneeks. Sieltä piirongin lootasta se toi askin Pectus-pastilleria ja lupas antaa sen mulle laulupalakkaa. Minä olin ahane makkeille ja niin alako laulu luistamaan. Pectus-pastillerit on yskänmakkeita mutta kyllä nekin kelepas. Laulu meni muuten hyvin, mutta viimenen säkkeistö on niin liikuttava, että minulta pääs itku. Kotona äiti kysy minkä tähen minä alon itkemään. En vastannu mittään, katon vain äitiä altakulumain. Mitä se tuommosia kyselöö, nolotti ku laulu meni pilalle.

Maamiesseurantalolla oli joku tuottajien kokkous. Siellä oli kans konsulentti esittelemässä Itikan tuotteita, kaikkia hyviä leikkeleitä ja makkaroita. Opettajalta oli vissiin pyyvetty joku koululainen essiintymmään siihen tillaisuuteen. Minut sinne värvättiin laulamaan. En muista mitä laulon, mutta homma tuli hoijettua. Itikan konsulentti oli kysyny Martti-setältä mitä tuolle tytölle vois antaa laulupalakkaa. Martti-setä oli sanonu, että kyllä se varmaan makkarasta tykkää. Siinä oli esittelyssä monenlaista herkullista leikkelettä. Minä valihtin lenkkimakkaran.Ison kiepin sitä sainkin. Kyllä kotiväki ihimetteli ku tulin kottiin lenkkimakkarat laukussa. Että oikein sai palakkaa laulamisesta. Oli se huluppea tunne ku äiti palotteli lenkkimakkaraa ruokapöytään. Raija-serkku oli meillä käymässä. Alettiin syömään ja jokkainen laitto lenkin paloja leipäsä päälle. Ruokana tais olla hyvvää arkiruokaa eli maitoperuja ja päällysruokana vatkapuuroa. Olin mielissäni ku kaikki söi minun tienaamaa makkaraa. Mulla varmaan naama loisti ylypeyvestä.