Lapsenammoja

Kyllähän leipomisessa on monta vaihetta, astioita likkaantuu ja kaikki on hujan hajan. Pikkulapsen hoito taas on yhtä syöttämistä ja kuivittamista.

Myö serkkutytön kans harijoteltiin jo alle koulu-ikäsenä lapsenamman hommia. Yritettiin nukuttaa pientä serkkupoikaa. Myö istuttiin sen sängyn vieressä ja laulettiin kovalla äänellä " Aa-aa Allin lasta". Ei se nukahtanu, kahto vain meitä silimät selällään. Mummu tuli sanomaan, että laulakaa hilijasemmalla äänellä. Pian meijät vappautettiin tehtävästä ja pikkunen nukahti omia aikojaan ku kammari hilijeni.

Kerran olin mummun luona hoijossa ku isä ja äiti oli menny johonkin. Istuttiin  vierekkäin hellan eessä. Mummu aukas uunin luukun ja lämmitteli jalakojaan siinä luukun päällä. Minä pelekäsin, että sen jalat pallaa. Hellassa oli päivällä pijetty valakeata, ei se ennää iltasella ollu kuuma. Mummu käski minuakin lämmittämmään jalakojani. En tohtinu. Mummu luki minulle jännittävvää kirijaa, sen nimi oli Päivikin satu.

Kivelän Hilta-täti oli joskus meillä lapsenammana. Ihimettelin sormi suussa ku se välillä poltti piippua. Hellan luukku oli auki, se istu siinä, nojas kyynäspäillä poloviin ja poltteli piipullisen Jymyä. Illankuhujassa se keitti suolantuntuvaa mannaryynipuuroa. Sitä syötiin voisilimän kans ja ryypättiin kylymää maitoa päälle. Kyllä se oli hyvvää! Siihen asti olin syöny mannapuuroa mustikka- tai puolukkasopan kans.

Anita-serkku oli minua ja Teuvoa perräänkahtomassa.Toiset keksi ruveta minua vähän härnäämään, ku olin nuorin. Ne kiipes uunin päälle ja näytti sieltä pitkää nennää. Minä en vielä pystyny kiipeämmään. Pelekäsin, että joku outo kulukija pistääntyy tuppaan, toiset oli turvassa uunin päällä ja minä yksin allaalla lattialla.Pian ne tuli alas uunilta ja Anita rupes tekemään nekkuja. Se kahteli keittokirijasta risetin. Sokeria, kermaa ja voita keitettiin ja lopuks laitettiin korpunmuruja sekkaan. Voipaperista se teki pieniä tötteröitä ja kaato keitoksen niihin. Tötteröt laitettiin lumihankeen kovettummaan. Hyviä ne oli ja imeliä.

Äiti oli kirnunnu voita lähti viemään sitä Jalosen kauppaan myytäväks. Pikku-veli oli justiin oppinu kävelemmään ja äiti jätti minut, Teuvon ja Kari-serkun sitä paimentammaan. Meille oli jostain kulukeentunu ruskeata muovailuvahhaa. Poijjat keksi tehä pienen kepposen. Ne muovaili siitä vahasta kiekuran ja pani sen lattialle, vielä napulla vähän vettä päälle. Näytti, niinku meijän hoitolapselta ois päässy tuplavahinko. Kyllä niillä oli hauskaa, nauraa kutrattivat. Jännitti, että mitä äiti sannoo. Ku äiti tuli kottiin, poijjat ilimotti mitä oli sattunu. Kyllä se siunaili ja ihimetteli ennen ku hoksas, että laps oli ihan syytön. Naurukshan se meni ja hymy naamalla säily ison aikaa. Äiti oli ostanu Jalosen kaupasta näkkileipää ja sitä ruvettiin syömään. Lauantaimakkaraakin se oli tuonu, oikein het siivutettua. Sitä pantiin näkkileivän päälle.